Wikipedia

Ero sivun ”Suomen aateli” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
(Näytä kaikki arviointia odottavat muutokset)
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
kh
Tekstin parantelua.
Rivi 1:
'''Suomen aateli''' tarkoittaa Suomen [[Ritarihuone]]en jäseniä. [[Aateli|Aatelisto]] on eurooppalainen [[Sääty-yhteiskunta|sääty-yhteiskuntaan]] kuuluva käsite, mikä viittaa syntyperänsä, maaomistuksensa ja osin myös ansioidensa perusteella etuoikeutettuun yhteiskunnan kerrokseen.
 
== Ruotsin vallan aika (vuoteen 1809 asti) ==
 
Ruotsin[[Suomi|Suomen]] valtakunnassaaatelissääty erityisineli oikeuksin[[rälssi]] varustettualkoi vapaamies-muodustua eli[[Ristiretket rälssisääty,Suomeen|ristiretkiä]] maallinenja rälssi,[[Ruotsalaisten syntyitulo Suomeen|rannikon kolonisaatiota]] seuranneen [[MaunuRuotsin Ladonlukkovallan aika Suomessa|MaunuRuotsin Ladonlukonvallan]] annettuamyötä 1200–1300-luvuilla. Suomalaiset [[AlsnönMoisio sääntö|Alsnön(muinaissuomalainen säännönsuurtila)|Moisioiden]] vuonnasuurtalonpojat joutuivat uusien vallanpitäjien seurauksena luopumaan asemastaan ja heidän tilansa joutuivat Ruotsin kruunun ja [[1279Katolinen kirkko|katolisen kirkon]] omistukseen. RälssiPääasiassa Suomen rälssi koostui [[Ruotsalaiset|ruotsalaisista]] ja [[Saksalaiset|saksalaisista]] suvuista, jotka olivat pääasiassa Baltian aatelin tavoin ulkomailta tullutta sotilaseliittiä, eivätkä paikallisen väestön jälkeläisiä. Yhteyttä Ruotsin vallan aikaa edeltäneisiin Suomen yhteiskunnan ylimpiä luokkia edustaneisiin suurtalonpoikiin ja [[Moisio (muinaissuomalainen suurtila)|moisioihin]] ei uuden vallan aatelilla ollut ja suomalaisia ei heidän joukossaan ollut juurikaan, jos lainkaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Kari Tarkiainen|Nimeke=Ruotsin itämaa|Vuosi=2010|Sivu=166–170|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref>
 
Ruotsin valtakunnassa erityisin oikeuksin varustettu vapaamies- eli rälssisääty, maallinen rälssi, syntyi [[Maunu Ladonlukko|Maunu Ladonlukon]] annettua niin kutsutun [[Alsnön sääntö|Alsnön säännön]] vuonna [[1279]]. Asetuksen mukaan kuninkaan [[armeija]]an varustettu ratsumies vapautettiin korvaukseksi [[vero]]ista ja hänestä tuli ”[[rälssi]]mies”.<ref name="Factum">{{Kirjaviite | Tekijä= | Nimeke=Factum: Uusi tietosanakirja. 1, A–din | Selite=Hakusana aateli | Julkaisupaikka=Espoo | Julkaisija=Weilin & Göös | Vuosi=2003 | Tunniste=ISBN 951-35-6640-4}}</ref> Moni vauras maanomistajasuku kuului rälssiin pitkiä aikoja, koska sillä oli varaa varustaa ratsumiehiä sukupolvesta toiseen.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke=Spectrum tietokeskus: 16-osainen tietosanakirja. 1, A–Bak | Selite=Hakusana aateli | Julkaisupaikka=Helsinki: Porvoo | Julkaisija=WSOY | Vuosi=1976 | Tunniste=ISBN 951-0-07240-0}}</ref> Ajan mittaan rälssioikeuksia alettiin myöntää jopa ilman rälssipalveluksen suorittamista. Verovapaus ei ollut aluksi periytyvä, mutta [[Juhana III]] määräsi aatelisarvon perinnölliseksi [[1569]].<ref name="Factum"/> KäsiteSaksankielestä lainattu käsite ”aateli” tuli käyttöön 1500-luvun kuluessa. Vuonna 1723 vahvistettiin laki ritariston ja aateliston erioikeuksista. Eräiltä osin sen säännökset kuitenkin kumosi vuonna 1789 annettu [[yhdistys- ja vakuuskirja]]. Tällöin aatelisto menetti muun muassa yksin­oikeutensa korkeimpiin virkoihin.<ref name="Ritarihuone">{{kirjaviite | Tekijä = Johanna Aminoff-Winberg | Nimeke = Ritarihuone ja Suomen aatelissuvut | Sivu = 70–71 | Suomentaja = Salla Korpela, Wilhelm Brummer | Julkaisija = Minerva | Julkaisupaikka = Helsinki | Vuosi = 2013 | Tunniste = 978-952-492-781-9}}</ref><ref name="SuomHist">{{kirjaviite | Tekijä = Salme Vehvilä, Matti J. Castrén | Nimeke = Suomen historia lukioluokkia varten | Sivu = 66–67 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1975 | Tunniste = ISBN 951-0-00592-3}}</ref> Lisäksi talonpojatkin saivat tällöin oikeuden hankkia omistukseensa verovapaita [[rälssitila|rälssi­tiloja]]<ref name="SuomHist" />, ei kuitenkaan [[säteri]]tiloja.<ref name="Ritarihuone" />
 
Aatelin kulttuuri-ihanteet ja tavat olivat suurelta osin peräisin Ranskan hovikulttuurista. Enemmistö Suomen aatelistosta oli kuitenkin melko vähävaraista virka-aatelia ja upseristoa, jolla ei ollut suurta maaomaisuutta. Alkuaan aateli vältti tasavertaista yhteydenpitoa alempisäätyisten kanssa, mutta avioliiton solmiminen vauraiden aatelittomien kanssa alkoi taloudellisista syistä yleistyä 1700-luvulla. Ulkopuoliset eivät pitäneet Suomen aatelia kovinkaan suuressa arvossa. Eräs 1830-luvun saksalainen tietokirja mainitsee, ettei Suomessa ole aatelia, ja kenraalikuvernööri [[Ivan Obolenski]] katsoi, että Suomen aateli oli vain kultivoitunutta proletariaattia.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä= Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke= Suomen kulttuurihistoria 2: Tunne ja tieto | Julkaisupaikka= Helsinki | Julkaisija= Tammi | Vuosi= 2002 | Sivu = 236–237| Isbn = 951-31-1843-6}}</ref>
 
== Venäjän vallan aika (1809–1917) ==
 
[[Kuva:Ritarihuone.jpg|thumb|240px|Helsingin Ritarihuone.]]
Rivi 17:
Aateliston vuonna [[1723]] vahvistetut [[Erioikeus|erioikeudet]], siltä osin kuin Yhdistys- ja vakuuskirja ei ollut niitä kumonnut, pysyivät voimassa myös [[Suomen suuriruhtinaskunta|Venäjän vallan aikana]]. [[Säätyvaltiopäivät 1863|Vuosien 1863–1864 valtiopäivillä]] päätettiin kuitenkin lakkauttaa säädyn yksinoikeus säteritilojen omistamiseen<ref name=Ritarihuone /><ref>[http://fi.wikisource.org/wiki/S%C3%A4%C3%A4nt%C3%B6_koskeva_sen_oikeuden_kumoamista,_joka_ritaristolla_ja_aatelilla_yksin%C3%A4ns%C3%A4_on_omistamaan_ja_pit%C3%A4m%C3%A4%C3%A4n_allodio-s%C3%A4teri%C3%A4_ja_muuta_vapaa-maata_s%C3%A4teri-vapaudella Keisarillisen Majesteetin Armollinen Sääntö, koskeva sen oikeuden kumoamista, joka Ritaristolla ja Aatelilla yksinänsä on omistamaan ja pitämään allodio-säteriä ja muuta vapaa-maata säteri-vapaudella. Annettu Helsingissä, Huhtikuun 2 p. 1864]</ref> samoin kuin aateliston vapaus [[henkiraha]]n maksamisesta<ref name=Ritarihuone />, ja samalla keskusteltiin jo aateliston muidenkin eri­oikeuksien poistamisesta.<ref name=Ritarihuone /> [[Säätyvaltiopäivät 1867|Vuoden 1867 valtio­päivillä]] kumottiin myös säännös, jonka mukaan aatelisilla oli eräissä asioissa oikeus käyttää ensimmäisenä oikeus­asteenaan [[hovioikeus|hovi­oikeutta]].<ref name=Ritarihuone /> Vaikka aatelin yksinoikeus korkeimpiin virkoihin ei ollut enää voimassa, 1800-luvun lopulle saakka enemmistö [[Suomen senaatti|senaattoreista]] oli aina aatelisia.<ref name=Ritarihuone />
 
Jäljelle jääneetkin sääty­eri­oikeudet menettivät enimmän merkityksensä vuonnavuoden [[1906]], valtiopäiväuudistuksessa kun [[säätyvaltiopäivät]] lakkautettiin ja tilalle tuli yleiseen [[Äänioikeus|äänioikeuteen]] perustuva [[eduskunta]].<ref name="Toivonen">{{Kirjaviite | Tekijä=Toivonen, Raimo | Nimeke=Uskonnottoman oikeusopas | Sivu=124 | Luku=Säätyerioikeudet | Julkaisupaikka=Jämsä | Julkaisija=R. Toivonen | Vuosi=1997}}</ref> Aateli Samallaoli laadittiinkäytännössä kuitenkintäysin ruotsinkielistä ja valtiopäiväuudistus oli ratkaiseva isku aatelin ja ruotsinkielisten yhteiselle valta-asemalle.<ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä=Max Engman|Nimeke=Kielikysymys|Vuosi=2018|Sivu=342|Julkaisija=Svenska litteratursällskapet i Finland}}</ref> Uudistuksen yhteydessä laadittiin myös ehdotus uudeksi [[ritarihuone]]järjestykseksi, mutta sen vahvisti vasta [[Svinhufvudin senaatti]] vuonna 1918.<ref>Ritarihuone ja Suomen aatelissivut, s. 75</ref>
 
MuutamiaViimeiset [[poliitikko]]ja,aateloinnit [[yliopisto]]miehiätapahtuivat javuonna [[Yrittäjyys|liikemiehiä]]1904. aateloitiinPoikkeuksena oli vieläheinolalainen 1900-luvunapteekkarin alussapoika, osa viimeisistä suomenkielisellä nimellä. Viimeinen aateloitu suomalainen oliministerivaltiosihteeri [[August Langhoff]], jolle myönnettiin [[vapaaherra]]n arvonimi vuonna 1912.<ref name=":0" /><ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.ritarihuone.fi/fin/suomenaatelisto/aatelistokauttahistorian/ | Nimeke=Aatelisto kautta historian | Julkaisija=Suomen Ritarihuone | Viitattu=2.12.2009}}</ref>.
 
== Suomen tasavallan aika (vuodesta 1917 alkaen) ==
 
Itsenäisessä Suomessa [[Vuoden 1919 hallitusmuoto|vuoden 1919 hallitusmuodossa]] mainittiin kansalaisten olevan yhdenvertaisia lain edessä. Hallitusmuoto kielsi myöntämästä uusia aatelisarvoja tai muita perinnöllisiä arvoja. Muutamia vanhoja erioikeuksia aatelisilla kuitenkin oli vielä myöhemminkin, muun muassa muita laajempi vapaus määrätä [[Testamentti|testamentilla]] [[Kaupunki|kaupungissa]] olevasta omaisuudestaan.<ref>Säätyerioikeudet. Teoksessa {{Kirjaviite | Nimeke=Iso tietosanakirja. 13 osa, Suonenisku–Trooli | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Otava | Vuosi=1937}}</ref> Vanhat arvonimet jäivät osittain käyttöön.<ref name="Factum"/> Säätyerioikeudet lakkautettiin kokonaan vuonna 1995 perusoikeusuudistuksen yhteydessä lain valmistelutöiden mukaan vanhentuneina ja tarpeettomina.<ref>{{Verkkoviite | Osoite=http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1995/19950971 | Nimeke=Laki säätyjen erioikeuksien lakkauttamisesta (971/1995) | Julkaisija=Finlex | Viitattu=9.4.2009}}</ref><ref name="Toivonen"/>
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_aateli”