Ero sivun ”Fenomenologia” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 5:
Hegelille fenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka alkaa ilmiöiden eli tietoisessa kokemuksessa meille ilmenevien asioiden tutkimisella. Tavoitteena oli lopulta tavoittaa absoluuttinen, [[logiikka|looginen]], [[ontologia|ontologinen]] ja [[metafysiikka|metafyysinen]] Henki tai Mieli (''Geist''), joka oli ilmiöiden taustalla. Tätä on kutsuttu ''dialektiseksi fenomenologiaksi''.
1900-luvun alussa termiä alkoi käyttää hegeliläisestä poikkeavassa merkityksessä [[Edmund Husserl]] omasta filosofisesta lähestymistavastaan. Husserlille fenomenologia oli filosofinen lähestymistapa, joka ottaa lähtökohdakseen intuitiiviset ilmiökokemukset eli fenomenologisessa reflektiossa meille ilmenevät asiat, ja pyrkii uuttamaan niistä kokemuksen olennaiset piirteet ja kokemiemme asioiden olemuksen. Tätä on kutsuttu ''transsendentaaliseksi fenomenologiaksi''. Husserlin näkemys on yhteensopiva [[Brentanon koulukunta|Brentanon koulukunnan]] näkemysten kanssa, ja sitä kehittivät edelleen sellaiset filosofit kuin [[Maurice Merleau-Ponty]], [[Max Scheler]], [[Hannah Arendt]], [[Dietrich von Hildebrand]] ja [[Emmanuel Lévinas]].{{Lähde|||vuosi=}} Husserlin oppilaalle [[Martin Heidegger|Martin Heideggerille]] fenomenologinen näkemys olioiden maailmasta tulee ohittaa ymmärtämällä oleminen kaiken olemassa olevan taustalla, eli se toimii johdantona [[ontologia]]an ([[fundamentaaliontologia]]). Tätä on kutsuttu ''eksistentialistiseksi fenomenologiaksi''.{{Lähde|||vuosi=}} Husserlista ja Heideggerista ponnistavaa suuntausta kutsutaan usein ''mannermaiseksi fenomenologiaksi'' tai yksinkertaisesti fenomenologiaksi.
Husserlin ja Heideggerin fenomenologinen kiista vaikutti eksistentialistisen fenomenologian ja [[eksistentialismi]]n kehitykseen Ranskassa, mikä ilmenee erityisesti [[Jean-Paul Sartre]] ja [[Simone de Beauvoir]]in teoksissa, [[Münchenin fenomenologia]]ssa ([[Johannes Daubert]], [[Adolf Reinach]], [[Alexander Pfänder]] Saksassa ja [[Alfred Schütz]] Itävallassa), sekä [[Paul Ricoeur]]illä. Husserl ja Heidegger ovat vaikuttaneet merkittävästi myös [[Jacques Derrida]]n ja [[Bernard Stiegler]]in ajatteluun.
| |||