Ero sivun ”UR-100N” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p l |
||
Rivi 5:
Sen kehitystyö alkoi Neuvostoliitossa vuonna 1970 [[OKB]]-52-suunnittelutoimistossa. Ohjuksen lentokokeet tehtiin vuosina 1973-1975. UR-100N on neljännen sukupolven siilosta laukaistava nesteajoainetta käyttävä mannertenvälinen ballistinen ohjus. Sitä varten jouduttiin rakentamaan uudet siilot, koska se ei sopinut UR-100-ohjuksen siiloihin. UR-100N tuli Neuvostoliiton asearsenaaliin 1974 alkaen. Vuonna 1978 ohjuksia oli tuolloin siiloissa 180 kappaletta.
Vuonna 1976 alkoi siitä kehitetyn version UR-100NUTTH suunnittelu. Lentokokeet tapahtuivat viisi vuotta myöhemmin. Vuonna 1979 UR-100UTTH tuli palveluskäyttöön. Vuonna 1983 se oli korvannut vanhempia ohjuksia. Tuolloin UR-100UTTH-ohjuksia oli siiloissa 360 kappaletta. Tämä luku laski vuoteen 1991 mennessä 300:aan. Osa [[Ukraina]]n alueella olleista ohjuksista tuli Venäjän hallintaan.
[[Venäjä]] säilytti käytössä 170 ohjusta muutettuna vastaamaan aserajoitussopimusten sisältöä, jossa niihin sallittiin kuhunkin vain yksi ydinkärki. Ohjusten määrä laskee kohti 50:ntä vuoteen 2010 mennessä. Yhdysvaltain ohjuspuolutusaloitteen saadessa [[George W. Bush]]in hallinnolta enemmän rahoitusta kuin 1990-luvulla, Venäjä ainakin uhkasi 2000-luvun alussa muuntaa ohjukset takaisin monta ydinkärkeä kuljettaviksi.
==Aiheesta muualla==
* http://www.missilethreat.com/missiles/ss-19-mod-1_russia.html (englanniksi)
* http://www.missilethreat.com/missiles/ss-19-mod-2_russia.html (englanniksi)
Rivi 21 ⟶ 20:
{{Venäläiset maasta maahan-ohjukset}}
[[Luokka:
| |||