Ero sivun ”Nils Örn” versioiden välillä

Tanskasta Örn siirtyi [[Hannover]]iin, jossa hän julkaisi 1704 [[Hampuri]]ssa lyhyen saksankielisen kuvauksen Lapin oloista (''Kurtze beschreibung des Lapplandes''). Hän tutustui myös vaaliruhtinas Yrjöön, josta tuli myöhemmin Englannin kuningas [[Yrjö I]]. Örn matkusteli Saksassa, Espanjassa ja Italiassa, palasi joksikin aikaa Ruotsiin ja lähti sitten 1706 ensin Hollantiin ja sieltä Ranskaan saapuen lopulta [[Saksi]]in. Saksin [[Altranstädt]]istä Örn joutui pakenemaan, kun kaupungissa samaan aikaan oleskellut Ruotsin kuningas [[Kaarle XII]] yritti saada hänet pidätettyä. Pakoon päästyään Örn jatkoi matkaansa [[Böömi]]in ja [[Unkari]]in. Hän julkaisi 1707 [[Bremen]]issä uuden laajennetun version Lapinmaan kuvauksestaan. Kööpenhaminassa Örn hankki itselleen passin nimellä ''Nikolaus Örn de Birckarl'', nimessä viitattiin hänen väitettyyn pirkkalaiseen syntyperäänsä. Örn suunnisti nyt [[Kristiania]]n ja Pohjois-Norjan kautta [[Kuola]]an, jossa hänet kuitenkin pidätettiin ruotsalaisena vakoojana.

 

 

Astrakanissa Örn tapasi joukon [[Kalmukit|kalmukkeja]] jotka veivät hänet väkisin kaaninsa luokse. Örn oli talven kalmukkien keskuudessa, oppi heidän kielensä neljässä viikossa, pukeutui itsekin kalmukiksi ja otti kaksi vaimoa. Hän palasi kuitenkin Astrakaniin, jossa hän alkoi opiskella persian, mongolin ja kreikan kieliä. Örn joutui kuitenkin Astrakanissa juopottelun ja rahattomuuden takia vankeuteen vuonna 1710 ja vankeudesta käsin hän kirjoitti 1715 avunpyyntökirjeen Englannin kuningas Yrjö I:lle, johon hän oli aikoinaan matkoillaan tutustunut. Kuningas vastasikin avunpyyntöön, mutta tällä välin Örn oli itse ehtinyt paeta vankeudesta. Hänen kerrotaan vielä palanneen Astrakaniin ja kuolleen siellä melko nuorena.