Ero sivun ”Veteen piirretty viiva (elokuva)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 151:
Kun ''Onnellisten aika'' valmistui, tuottaja [[Robert Michael Geisler|Robert Geisler]] tarjosi Malickin ohjattavaksi elokuvaa [[David Rabe]]n näytelmästä ''In the Boom Boom Room'', mutta Malick kieltäytyi.<ref name = "M is back"/> Kymmenen vuotta myöhemmin Geisler ja [[John Roberdeau]] tapasivat Malickin Pariisissa. He suunnittelivat elokuvaa, joka pohjautuisi [[D. M. Thomas]]in romaaniin ''Valkoinen hotelli'', ja halusivat Malickin käsikirjoittavan ja ohjaavan sen. Hän kieltäytyi, mutta kertoi olevansa valmis tekemään elokuvakäsikirjoituksen [[Molière]]n ''Tartuffesta'' tai James Jonesin ''[[Ohut punainen viiva (kirja)|Ohuesta punaisesta viivasta]]''.<ref name = "M is back"/> Tuottajat valitsivat jälkimmäisen ja maksoivat Malickille 250 000 dollaria käsikirjoituksesta.<ref name = "M is back">[http://web.archive.org/web/20080517225918/http://www.iht.com/articles/1997/09/13/malick.t.php International Herald Tribune: Terrence Malick Is Back, With an Epic]Luettu 23.11.2007</ref>
Malick aloitti työn vuoden 1989 ensimmäisenä päivänä.<ref name = "Days of Hell"/> Viisi kuukautta myöhemmin hän lähetti tuottajille ensimmäisen 300-sivuisen luonnoksen. Seuraavana vuonna Malick vieraili toistuvasti James Jonesin lesken Glorian ja tämän tyttären luona keskustelemassa käsikirjoituksesta. Heidän mukaansa käsikirjoitus vangitsi kaiken olennaisen kirjasta.<ref name = "Variety1">[
''[[Entertainment Weekly]]'' -lehden mukaan tuottajat saivat ohjaajan luottamuksen ”vastaamalla hänen jokaiseen oikkuunsa”. He hankkivat Malickille tämän pyytämän erikoisen materiaalin, kuten [[australia]]laisista matelijoista kertovan kirjan, äänitteitä japanilaisesta kodo-rummutuksesta ja tietoa [[navajo]]ista, jotka palvelivat viestimiehinä [[Tyynenmeren sota toisessa maailmansodassa|Tyynellämerellä toisen maailmansodan aikana]].<ref name = "Days of Hell"/> Tuottajat järjestivät Malickin matkat ja maksoivat hänen Pariisin-talonsa kiinnitykset. He myös käyttivät paljon aikaa, kun he keskustelivat Malickin kanssa hänen näkemyksistään elokuvan suhteen. ''[[Vanity Fair (lehti)|Vanity Fair]]'' -lehden haastattelussa Geisler kertoo: ”Malickin versio Guadalcanalista on kadotettu paratiisi, [[Eedenin puutarha|Eden]], jonka raiskaa vihreä myrkky, kuten Terry sotaa nimittää. Suuri osa väkivallasta kuvataan epäsuorasti. Sotilasta ammutaan, mutta [[Steven Spielberg|Spielberg-tyylisen]] verisen pään sijasta me näemme puun räjähtävän, kasvien repeilevän ja kauniin, mutta siipirikkoisen linnun lentävän puusta.” Lopullisessa elokuvassa ei ole juuri tällaista kohtausta, mutta monissa taistelukohtauksissa luontoa ja väkivaltaa kuvataan limittäin.{{Lähde}}
| |||