Ero sivun ”Hermann Göring” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tarkennus, lähde |
linkitystä, molemmat vaimot artikkelin arvoisia |
||
Rivi 29:
| ammatti =
| uskonto =
| puoliso = [[Carin Göring]] (k. 1931)<br>
| arvonimet =
| allekirjoitus = Hermann Göring Signature.svg
Rivi 66:
{{Pääartikkeli|[[Weimarin tasavalta]]}}
{{Lähteetön}}
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Göring työskenteli liikennelentäjänä [[Tanska]]ssa ja [[Ruotsi]]ssa sekä lentokonevalmistaja [[Fokker]]illa. Ruotsissa ollessaan hän tutustui ensimmäiseen vaimoonsa paronitar [[Carin von
[[Tiedosto:Goring haat.jpg|vasen|pienoiskuva|Hääpari Hermann Göring ja Emmy Sonneman Berliinin tuomiokirkon portailla. Hitler kuvassa taustalla oikealla.]]
Pari vuotta myöhemmin Göring tutustui Weimarissa käydessään Kansallisteatterin näyttelijättäreen (hänen virallinen tittelinsä oli valtakunnannäyttelijätär) [[Emmy
Göring liittyi [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistiseen puolueeseen]] vuonna 1922. Hänen yläluokkainen taustansa ja sotasankarin menneisyytensä tekivät hänestä keskeisen henkilön nuoressa ja pienessä puolueessa. Joulukuussa 1922 [[Adolf Hitler]] nimitti Göringin vasta muodostamansa puolueen taistelujärjestön [[Sturmabteilung|SA:n]] ensimmäiseksi johtajaksi. 9. marraskuuta 1923 Göring otti osaa kansallissosialistien Münchenissä järjestämään [[oluttupavallankaappaus|oluttupavallankaappaukseen]], joka epäonnistui surkeasti. Göring haavoittui poliisin tulituksessa vaikeasti reiteen. Göringin puoluetoverit kantoivat runsaasti verta vuotavan toverinsa Hof Residenzstraße 25:een, jonka juutalainen omistaja Robert Ballin otti Göringin hoiviinsa pelastaen mahdollisesti tämän hengen. Ballin ja hänen vaimonsa säilyvät myöhemmin hengissä [[holokausti]]sta, koska Göring suojeli heitä. Tuon ajan tavan mukaan Göringille annettiin kipuja vastaan runsaasti [[morfiini]]a, mikä oli alkuna hänen aina [[toinen maailmansota|toisen maailmansodan]] loppuun jatkuneelle huumausaineriippuvuudelleen. Göring halusi välttää pidätyksen ja pakeni Saksasta [[Itävalta|Itävallan]] kautta [[Italia]]an, jossa hän tutustui maan pääministeriin [[Benito Mussolini]]in. Myöhemmin Göring asettui asumaan vaimonsa kotimaahan Ruotsiin, josta hän palasi takaisin Saksaan vuoden 1927 lopulla viranomaisten julistettua vallankaappausyritykseen osallistuneille yleisen armahduksen. Hän liittyi uudelleen kansallissosialistisen puolueen ja SA:n jäseneksi.
Rivi 129:
Saksan kansa oppi yhtäältä tuntemaan hänet lupsakkana ja joviaalina, jos kohta myös rahvaanomaisena johtajana, joka ”laskeutui kansansa pariin” esimerkiksi [[talviapu]]keräyksen avajaisissa, ja joka piti lapsille puheita radiossa. Toisaalta Göringin koreilunhalusta revittiin Saksassa vitsejä. Koska hänen valtakunnanmarsalkan univormunsa oli koristeltu lukemattomin kunniamerkein, hänestä käytettiin nimitystä ”kultainen fasaani”. Göring tuli tunnetuksi myös innokkaana metsästäjänä, joka otti omikseen Saksan keisarien entisiä metsästysmaita.
Göringillä oli useita hyväpalkkaisia virkoja, ja hän onnistui haalimaan itselleen runsaskätisesti ”vapaaehtoisia” lahjoja esimerkiksi häälahjoikseen vuonna 1935 ja 50-vuotislahjoikseen. Göring tuli myös tunnetuksi natseista suurimpana taiteenystävänä rohmuten taideaarteita sotasaaliin joukosta hulppean metsästyslinnansa
Sodan loppuvaiheessa Göringin julkinen maine kärsi paitsi Saksan kaupungit raunioittaneiden pommitusten johdosta, myös siksi, että hän Saksan kansan kärsimästä puutteesta huolimatta keräsi itselleen yhä uusia rikkauksia.
| |||