Ero sivun ”Bermuda” versioiden välillä

2. heinäkuuta 1609 [[englanti]]laisen [[Virginia Company]]n omistamat yhdeksän laivaa olivat matkalla [[Virginia]]an perustettuun [[Jamestown (Virginia)|Jamestownin]] siirtokuntaan, kun amiraali [[George Sommers]]in komentama ''Sea Venture'' joutui myrskyyn. Se ajautui lopulta riutalle lähellä Bermudan saaria. Kaikki laivan 150 matkustajaa pääsivät turvallisesti rantaan. Selviytyneet aloittivat kahden uuden laivan rakentamisen Bermudalla. He odottivat varsin huonoja olosuhteita, mutta yllättyivätkin niiden helpoudesta. Puuta oli runsaasti ja kalaa sai helposti. Vuonna 1610 kaksi muuta englantilaista laivaa jättivät Bermudalle muutamia asukkaita vahvistaakseen Englannin asemaa saarilla. Bermuda alkoi kiinnostaa Virginia Companya yhä enemmän, kun [[Pohjois-Amerikan intiaanit|intiaanit]] hävittivät Jamestownia.<ref name="Lonely Planet 2005, s. 17" /> Yhtiö päätti lisätä Bermudan sen omistuksiin ja järjesti 60 siirtolaisen ryhmän muuttamaan saarille. Siirtolaiset saapuivat vuonna 1612, ja heitä johti kuvernööri [[Richard Moore]]. Hän rakennutti [[St. George’s (Bermuda)|St. George’sin]] kylän. Bermuda jaettiin yhtiön osakkeenomistajien mukaan nimettyihin alueisiin ja maa jaettiin uudisasukkaille. Saarilla aloitettiin maanviljely, mutta se jäi pienimuotoiseksi, koska kallioperää peittävä maakerros oli ohut ja saarilla oltiin riippuvaisia sadevedestä kastelussa. Vuonna 1616 Bermudalle alettiin tuomaan [[orjuus|orjia]] Afrikasta. Virginia Company päätti saaren asioista itsevaltaisesti ja esimerkiksi määräsi, mitä saarella sai kasvattaa. Vuonna 1684 yhtiöön pettyneet siirtolaiset haastoivat sen oikeuteen [[Lontoo]]ssa, ja onnistuneen oikeustaistelun tuloksena Bermudasta tuli kruununsiirtomaa.<ref name="Lonely Planet 2005, s. 18">Lonely Planet 2005, s. 18</ref>

Orjuuden vastainen liike sai alkunsa 1800-luvun alussa. Liikkeen vaikutuksesta vuonna 1807 Britanniassa kiellettiin ensin orjien myyminen ja myöhemmin orjuus kiellettiin kokonaan. Orjuus Bermudalla loppui vuoteen 1834 mennessä. [[Vuoden 1812 sota|Vuoden 1812 sodassa]] [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoja]] vastaan brittien laivasto käytti Bermudaa tukikohtanaan operaatioissa Yhdysvaltoja vastaan. Amerikkalaiset sallivat brittiläisten kauppalaivojen ryöstelyn, minkä johdosta merirosvot ryöstivät useita bermudalaisia laivoja ja täten vaurioittivat saarten taloutta. [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodassa]] [[Etelävaltiot]] olivat riippuvaisia [[puuvilla]]n myynnistä Britanniaan, ja Bermuda oli puuvillakuljetusten välietappina. Bermudan ja etenkin St. George'sin taloudellinen asema koheni merkittävästi. Talous romahti kuitenkin taas Pohjoisvaltioiden lyötyä Etelävaltiot vuonna 1865. [[Toinen maailmansota|Toisessa maailmansodassa]] Bermudan sijainti teki siitä merkittävän alueen. Brittien [[Royal Navy]] käytti sitä tukikohtanaan sodassa [[Natsi-Saksa]]n sukellusveneitä vastaan. Myös Yhdysvallat tuli saarille ja rakensi [[St. David’s Island|St. David’sin]] saarelle ilmatukikohdan, jonka rakennusta varten itse saarta piti suurentaa ja koko Bermudan pinta-ala lisääntyi 5&nbsp;%.<ref>Lonely Planet 2005, s. 19</ref>

Ennen eurooppalaisten tuloa bermudalainen liskolaji ''[[Eumeces longirostis]]'' oli saarten ainoa maaeläin. Nykyisin se on uhanalainen ja vaarassa hävitä kokonaan. Bermudalla on lisäksi monia muualta tuotuja matelijalajeja, mutta niiden joukossa ei ole yhtään myrkyllistä liskoa tai käärmettä. Matelijoiden lisäksi saarille on tuotu [[lehtisammakot|lehtisammakoita]] ja [[jättikonna]]. Bermudalla oli ennen useita endeemisiä [[linnut|maalintulajeja]], mutta nykyisin ainut säilynyt on [[valkosilmävireo]]n paikallinen alalaji. Saarille tuoduista maalintulajeista yleisimpiä ovat [[naamioväijy]], sekä esimerkiksi eri [[kottaraiset]] ja [[pääskyt]]. Muuttolintulajeja saarilla tavataan lähes 350. [[Pikkutropiikkilintu]]a pidetään saarten kansallislintuna.<ref>Lonely Planet 2005, s. 29</ref> Brittien saapuessa saarella asui villejä sikoja, muta ei tiedetä, olivatko ne peräisin aiemmin haaksirikkoutuneesta aluksesta vai espanjalaisten sinne jättämiä ruokavarastoja.<ref name="FLORA"/> Kissat, koirat ja rotat tuotiin saarille 1600-luvun aikana.<ref>Lonely Planet 2005, s. 31</ref> Lähivesissä tavataan ryhävalaita ja monia värikkäitä kaloja.<ref name="FLORA"/>

Hallinnollisesti Bermuda on jaettu yhdeksään alueeseen (engl. ''parish'') ja kahteen kaupunkiin, jotka ovat [[Hamilton (Bermuda)|Hamilton]] ja Saint George. Yhdeksän aluetta ovat Devonshire, Hamilton, Paget, Pembroke, Saint George's, Sandys, Smith's, Southampton ja Warwick.<ref name="CIA" />

Monet 1900-luvun tunnetut kirjailijat ovat viettäneet aikaa Bermudalla, tai heillä on muita siteitä saarille. [[Peter Benchley]] kirjoitti hänet tunnetuksi tehneen teoksen ''[[Tappajahai (romaani)|Tappajahai]]'' (1974) Bermudalla. Myös hänen toinen teoksensa ''[[The Deep]]'' (1976) sai inspiraationsa Bermudalla ja esimerkiksi sen päähenkilö on Bermudalaisesta aarteenmetsästäjä Teddy Tuckerista. Bermuda toimi myös Benchleyn ''[[The Beast]]''-teoksen (1991) tapahtumapaikkana. [[James Thurber]] kirjoitti teoksensa ''[[The 13 Clocks]]'' (1950) ja useita muita viettäessään aikaa Bermudalla. Hän myös kirjoitti paljon paikallisiin lehtiin. Kirjallisuuden Nobel-palkinnon saanut [[Eugene O’Neill]] kirjoitti muun muassa teoksensa ''[[Murheesta nousee Elektra]]'' (1931) ja ''[[Strange Interlude]]'' (1928) Bermudalla. Vuoden 1609 Bermudalle haaksirikkoutuneet ovat mahdollisesti toimineet [[William Shakespeare]]n ''[[Myrsky (näytelmä)|Myrskyn]]'' (1610–11) esikuvana.<ref name="Lonely Planet 2005, s. 26" />