Ero sivun ”Hadith” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 48:
Islamilainen teologia on keskittynyt hadithien luotettavuuden ja aitouden selvittämiseen.<ref name="islaminporteilla" /> Tämä on välttämätöntä, sillä jopa samoissa kokoelmissa voi olla useita keskenään ristiriitaisia haditheja. Uskonoppineiden mukaan jopa kaikkein luotettavimmissa kokoelmissa on mukana myös epäaitoja haditheja, vaikka tärkeimpien kokoelmien aitous on periaatteessa hyväksytty.<ref name="islaminmonimuotoisuus1">Hämeen-Anttila, Islamin monimuotoisuus, sivut 14–18.</ref> Yksittäinen hadith on tapana arvioida luotettavuutensa suhteen neljään mahdolliseen luokkaan: ''sahih'' (luotettava tai aito), ''hasan'' (hyvä), ''daif'' (heikko) ja ''saqim,'' (epäilyttävä).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=|Vuosi=2000|Sivu=8|Julkaisija=}}</ref>
Islamilainen uskonoppinut, ''mufti,'' on islamilaisen lain asiantuntija, jolta voi pyytää yksityisen lausunnon eli ''fatwan'' jostain ''šariaan'' liittyvästä kysymyksestä. Lausunto on yleensä pitkä ja sisältää useita asiaan liittyviä haditheja päättyen lopulta muftin esittämään kokonaisarvioon. Vaikeissa tapauksissa lausunto voi päättyä lyhyeen toteamukseen "Allah tietää parhaiten".
Länsimainen historiallis-kriittinen tutkimus on 1800-luvulta alkaen suhtautunut epäilevästi hadithien todistusarvoon, koska oletettujen tapahtumien ja niiden muistiin kirjoittamisen väliaika on niin pitkä, yleensä jopa kaksisataa vuotta. Länsimainen tutkimus on sen takia nähnyt haditheissa mieluummin 800-luvulla vallineita käsityksiä islamin synnystä kuin vahvistettuja faktoja siitä, mitä todella tapahtui. On myös havaittu, että hadithit alkoivat vähin erin kasvaa taaksepäin, niin että alkuperäinen lähde lopulta muuttui profeetta Muhammadiksi.<ref name="islaminmonimuotoisuus1" />
| |||