Ero sivun ”G. I. Gurdjieff” versioiden välillä

===Mustameri===

Keskellä Venäjän vallankumouksen mullistusta Gurdjieff lähti Pietarista vuonna 1917 ja palasi lapsuudenkotiinsa Aleksandropoliin. [[Lokakuun vallankumous|Bolševikkien vallankumouksen]] aikana hän perusti tilapäisiä tutkimusyhteisöjä ensin Essentukiin, sitten [[Tuapse]]en, [[Maikop]]iin, [[Sotši]]in ja [[Poti]]in, jotka kaikki sijaitsevat Etelä-Venäjän [[Mustameri|Mustanmeren]] rannikolla, ja joissa hän työskenteli intensiivisesti venäläisten oppilaidensa kanssa.

 

Maaliskuussa 1918 Uspenski erkaantui Gurdjieffista. Neljä kuukautta tämän jälkeen Gurdjieffin vanhin sisar perheineen saapui pakolaisena Essentukiin ja kertoi, että [[turkkilaiset]] olivat ampuneet hänen isänsä Ioannas Giorgiadesin Aleksandropolissa 15. toukokuuta. Koska Essentukin tilanne oli sodan takia muuttumassa epävakaaksi, Gurdjieff kehitti sanomalehtijutun tulevasta "tieteellisestä tutkimusretkestään", joka suuntautuisi Induc-vuorelle. Tiedemiestä esittäen Gurdjieff pääsi pois Essentukista neljäntoista hengen ryhmänsä kanssa. Tämä seurue, jossa hänen perheensä ei ollut mukana, matkusti junalla Maikoppiin. Siellä vihollisuudet pidättelivät heitä kolme viikkoa, mutta he onnistuivat kuitenkin jatkamaan matkaansa. Keväällä 1919 Gurdjieff tapasi ja hyväksyi oppilaikseen taiteilija Alexandre de Salzmannin ja hänen vaimonsa, lahjakkaan nuoren ranskalais-sveitsiläisen [[Jeanne de Salzmann]]in, joka oli opiskellut [[eurytmiikka]]a [[Emile Jaques-Dalcroze]]n koulussa. Yhteistyössä [[Jeanne de Salzmann]]in kanssa Gurdjieff järjesti ensimmäisen julkisen 'rytmisten liikesarjojen' (movements) demonstraation [[Tbilisi]]n oopperatalossa 22. kesäkuuta 1919. Esitys sisälsi otteita Gurdjieffin baletista "The Struggle of Magicians" sekä [[Mysteerinäytelmä|mysteerinäytelmästä]] "Exiles".