Ero sivun ”Lateraali” versioiden välillä

 

==Lateraalit eri kielissä==

[[suomen kieli|Suomen kielessä]] lateraali[[foneemi|foneemeja]] on vain yksi: /{{IPA|l}}/. Sen [[koartikulaatio]] ympäröivien äänteiden kanssa on kuitenkin vahvaa, minkä vuoksi esimerkiksi sanoissa ''pullo'' /{{IPA|pulːo}}/ ja ''pilli'' /{{IPA|pilːi}}/ esiintyy kaksi toisistaan merkittävästi poikkeavaa l-äännettä. Vanhassa suomenkielisessä kirjallisuudessa ja edelleenkin kansankielessä näistä kahdesta variantista (tai oikeammin varianttijatkumon ääripäistä) käytetään äänteiden kuulokuvaan viittaavia nimityksiä '''tumma l''' ja '''heleä l'''. Nykyisessä [[fonetiikka|foneettisessa]] terminologiassa puhutaan äänteiden [[artikulaatiopaikka]]an viitaten vastaavasti [[takaisuus|takaisemmasta]] tai [[velaari]]semmasta l:stä ja [[etisyys|etisemmästä]] tai [[palataali]]semmasta l:stä.

 

 

===Vokaaliset lateraalit===

[[artikulaatio|Artikulatorisesti]] kaikki lateraaliäänteet täyttävät yleisesti hyväksytyt [[konsonantti|konsonantin]] tunnusmerkit, sillä niissä ilma ei pääse virtaamaan vapaasti pitkin kielen keskilinjaa suusta ulos kuten [[vokaali|vokaaleissa]]. [[akustiikka|Akustisesti]] kuitenkin lateraaleilla ja vokaaleilla on monia yhteisiä ominaisuuksia, kuten selkeä [[formantti]]rakenne, [[okkluusio]]n puute ääntöväylässä ja äänteiden oletusarvoinen [[soinnillisuus]]. Lisäksi lateraalit ovat vokaalien tapaan hyvin [[sonorisuus|sonorisia]], mikä mahdollistaa niiden käytön [[tavu]]n ytimenä. Yksinkertaistaen sanottuna lateraalit voivat siis joidenkin kielten äännejärjestelmissä käyttäytyä kuten vokaalit, vaikka niiden ääntäminen onkin täysin konsonanttinen. Tällöin puhutaan '''vokaalisesta''' tai '''tavua kannattelevasta''' lateraalikonsonantista (engl. ''syllabic consonant''). Joidenkin tutkijoiden käyttämän terminologian mukaan [{{IPA|l}}] on aina äänteenä konsonantin foneettiset ominaisuudet täyttävä ''[[kontoidi]]'', mutta kielijärjestelmässä se voi olla yhtä hyvin ''konsonantti'' kuin ''vokaali''.

 

 

==Merkintä==

Kansainvälisessä foneettisessa aakkostossa, [[IPA]]:ssa, lateraaleille varattuja erillisiä symboleja on neljä: [[dentaali]]nen, alveolaarinen tai [[postalveolaari]]nen [{{IPA|l}}], palataalinen [{{IPA|ʎ}}], retrofleksi [{{IPA|ɭ}}] ja velaarinen [{{IPA|ʟ}}]. Suurempaa tarkkuutta vaativissa teksteissä käytetään lisämerkkejä. Esimerkiksi [{{IPA|l}}]:n täsmällinen ääntymäpaikka voidaan kuvata näin: dentaali [{{IPA|l̪}}], alveolaari [{{IPA|l}}], postalveolaari [{{IPA|l̠}}]. Lisäksi lateraaleihin voi liittyä jokin [[sekundääriartikulaatio]] kuten [[labialisaatio]] [{{IPA|lʷ}}], [[palatalisaatio]] [{{IPA|lʲ}}] tai [[velarisaatio]] [{{IPA|lˠ}}] (usein myös [{{IPA|ɫ}}]). Lateraalin vokaalisuutta merkitään rivinalisella suoralla viivalla: [{{IPA|l̩}}].

 

* [[Lateraalifrikatiivi]]

* [[Lateraalinen purkauma]]

 

==Lähteet==