Ero sivun ”Muhammed” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Asiattomuuksia.
→‎Muhammedin elämästä kertovat lähteet: Poistin viimeisen kappaleen, joka oli sinänsä hyvä, mutta ei kuulu Muhammed-artikkeliin sisältönsä puolesta. Sen esittämät asiat on jotakuinkin esitetty Sharia-artikkelissa, jonne se lähinnä kuuluu.
Rivi 33:
''Hadith''-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldziher, Ignaz|Nimeke=Muslim Studies 2|Vuosi=1890/1971|Sivu=240-241|Julkaisija=State University of New York Press}}</ref> Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.
 
Hadithien epäluotettavuus ''isnadeista'' huolimatta alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille 1800-luvun kuluessa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Esposito, John|Nimeke=Islam: The Straight Path.|Vuosi=1998|Sivu=67|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref> Vuonna 1843 Gusta Weil arvioi, että hyvinkin puolet al-Bukharin kokoelmasta oli luonteeltaan propagandaa.<ref name=":5">{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=The Development of Exegesis in Early Islam|Vuosi=2000|Sivu=13|Julkaisija=Routledge}}</ref> Muita 1800-luvun kriitikkoja olivat mm. Julius Wellhausen, William Muir ja Theodore Nöldeke. Vuonna 1890 Ignaz Goldziher päätyi arvioimaan, ettei yksikään ''hadith'' täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. <ref name=":5" /> 1900-luvun tunnetuin länsimainen ''hadith-''tutkija oli [[Joseph Schacht]], jonka merkkiteos on ''Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950).<ref name=":6">{{Kirjaviite|Tekijä=Schacht, Joseph|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1967|Sivu=1-20|Julkaisija=Oxford: Clarendon Press}}</ref> Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen.
 
Koska Muhammedia koskeva perimätieto on kirjoitettu muistiin vasta 800-luvulta lähtien, jotkut tutkijat ovat katsoneet, että kirjoittajat eivät ole voineet tietää mitään varmaa Muhammedista - ei edes sitä, onko hän joskus elänyt.<ref name=":3" /> Muhammedia koskeva tieto olisi näin ollen lähinnä islamin pyhää historiaa ja sellaisena tieteellisen arvostelun yläpuolella. Toiset tutkijat ovat pitäneet etenkin historiatietoja ainakin osittain luotettavina.<ref name=":0">Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.</ref> Jaakko Hämeen-Anttila katsoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Anttila|Nimeke=Johdatus Koraaniin|Vuosi=2006|Sivu=95|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref>
 
Tässä esitetty Muhammedin elämäkerta nojautuu Ibn Hishamin teokseen eli varhaisimpaan mahdolliseen islamilaiseen perimätietoon.[[Kuva:Muhammad 13.jpg|thumb|200px|left|Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.]]
 
Nykyisen länsimaisen näkemyksen mukaan islamilaisen hadith-perinteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko. Näkemyksen teki tunnetuksi orientalisti [[Joseph Schacht]] teoksessaan ''Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950).<ref name=":6">{{Kirjaviite|Tekijä=Schacht, Joseph|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1967|Sivu=1-20|Julkaisija=Oxford: Clarendon Press}}</ref> Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen. Nykyinen sunnilainen ortodoksia syntyi Schachtin mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on kaksi auktoriteettia, [[Koraani]] ja Profeetan ''sunna,'' sekä kaksi päättelyperiaatetta, analogiaperiaate ([[qiyas]]) ja yksimielisyys ([[ijma]]). [[Šaria|Sharia]] perustuu näihin neljään työkaluun: Koraania ja sunnaa tulkitaan tarpeen mukaan analogiaa soveltaen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä [[al-Shafi'i]] (767–820), joka tunnetaan omaa nimeään kantavan sunni-islamilaisen lakikoulukunnan perustajana.<ref>Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2. </ref> Schacht myös yhtyy [[Ignas Goldziher|Ignaz Goldziherin]] näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.<ref name=":5">{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=The Development of Exegesis in Early Islam|Vuosi=2000|Sivu=13|Julkaisija=Routledge}}</ref>[[Kuva:Muhammad 13.jpg|thumb|200px|left|Vastasyntynyt Muhammed äitinsä sylissä. Turkkilainen kirjankuvitus.]]
=== Jumalan lähettilään ennalta ilmoittaminen ===
Kun Muhammedin isä Abdullah meni kosimaan Muhammedin tulevaa äitiä, muuan nainen asettui tarjolle Abdullahin reitin varrelle. Hänet oli saanut liikkeelle miehen silmien välissä hehkunut valotäplä, joka oli merkki syntyvästä profeetasta. Valo siirtyi sitten Muhammedin äidin Aminan kohtuun. Raskauden myötä Aminasta lähti valo, jonka avulla hän näki Bostran linnat Syyriassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Ibn Hisham|Nimeke=|Vuosi=1999|Sivu=36|Julkaisija=}}</ref> Valo on perinteinen pyhyyden tunnus, ja esimerkiksi Johanneksen evankeliumi puhuu Jeesuksesta ”maailman valona” (Joh. 8:12; 9:5). Aminalle myös sanottiin näyssä, että hän synnyttäisi ”tämän kansakunnan herran”, jonka nimeksi tuli antaa Muhammed. Aminan näky vastaa enkelin viestiä Jeesuksen vanhemmille Matteuksen ja Luukkaan evankeliumeissa. Aivan kuten Vanha Testamentti ennusti Jeesuksesta, myös Ibn Hisham kertoo, että ”Jeesuksen aikainen evankeliumi” oli ennustanut Muhammedin eli Munhamannan tulosta.