Ero sivun ”Muhammed” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Elämä: 3. kappale |
→Elämä: useita muutoksia, tekstisiirto lukuun "historiallisuus" |
||
Rivi 31:
Kun anekdootteja Muhammedin elämästä käytettiin myös opillisissa ja juridissa kiistoissa, kävi ilmeiseksi, että Muhammed-sitaatteja tehtailtiin myös omien näkemysten puolustamiseksi. Jopa samaan ''hadith-''kokoelmaan saattoi päätyä keskenään ristiriitaisia ''haditheja'' siitä, mitä Muhammed oli sanonut. Asiaa alettiin jo 800-luvulla korjata omaperäisellä ja ainutlaatuisella ratkaisulla, joka oli ''isnad.'' Sillä tarkoitettiin kertojaketjua. Jokaiseen ''hadithiin'' liitettiin selostus siitä, keneltä sen oli kuullut ja niin edelleen, kunnes tultiin Muhammedin seuraajiin, kumppaneihin tai häneen itseensä. Perimätiedon kertoja sitten (islamilaisen teorian mukaan) opetteli ulkoa sekä itse tarinan ''(matn)'' että siihen liitetyn kertojaketjun ''(isnad),'' joka koko ajan kasvoi.
''Hadith''-kokoelmia koottaessa niiden kertomukset valittiin islamilaisen tiedon mukaan jopa sadoista tuhansista kertomuksista käyttäen perusteena kertojien luotettavuutta. Juridisesti sitoviksi eli kanonisiksi kokoelmiksi hyväksyttiin sunnien keskuudessa aluksi vain Sahih al-Bukhari ja Sahih Muslim (arab. sahih = luotettava). Määrä laajeni neljään 900-luvulla ja lopulta kuuteen nähtävästi vasta 1100-luvulla.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Goldziher, Ignaz|Nimeke=Muslim Studies 2|Vuosi=1890/1971|Sivu=240-241|Julkaisija=State University of New York Press}}</ref> Viimeinen kaanoniin mukaan hyväksytty oli Ibn Maja.
Hadithien epäluotettavuus ''isnadeista'' huolimatta alkoi valjeta eurooppalaisille tutkijoille 1800-luvun kuluessa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Esposito, John|Nimeke=Islam: The Straight Path.|Vuosi=1998|Sivu=67|Julkaisija=Oxford University Press}}</ref> Vuonna 1843 Gusta Weil arvioi, että hyvinkin puolet al-Bukharin kokoelmasta oli luonteeltaan propagandaa.<ref name=":5" /> Muita kriitikkoja olivat mm. Julius Wellhausen, William Muir ja Theodore Nöldeke. Vuonna 1980 Ignaz Goldziher päätyi arvioon, ettei yksikään ''hadith'' täyttänyt tieteellisen tiedon vaatimuksia. <ref name=":5" />
Nykyisen länsimaisen näkemyksen mukaan islamilaisen hadith-perinteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko. Näkemyksen teki tunnetuksi orientalisti [[Joseph Schacht]] teoksessaan ''Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Schacht, Joseph|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1967|Sivu=1-20|Julkaisija=Oxford: Clarendon Press}}</ref> Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen. Nykyinen sunnilainen ortodoksia syntyi Schachtin mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on kaksi auktoriteettia, [[Koraani]] ja Profeetan ''sunna,'' sekä kaksi päättelyperiaatetta, analogiaperiaate ([[qiyas]]) ja yksimielisyys ([[ijma]]). [[Šaria|Sharia]] perustuu näihin neljään työkaluun: Koraania ja sunnaa tulkitaan tarpeen mukaan analogiaa soveltaen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä [[al-Shafi'i]] (767–820), joka tunnetaan omaa nimeään kantavan sunni-islamilaisen lakikoulukunnan perustajana.<ref>Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2. </ref> Schacht myös yhtyy [[Ignas Goldziher|Ignaz Goldziherin]] näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.<ref name=":5">{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=The Development of Exegesis in Early Islam|Vuosi=2000|Sivu=13|Julkaisija=Routledge}}</ref> ▼
▲Nykyisen länsimaisen näkemyksen mukaan islamilaisen hadith-perinteen historiallinen luotettavuus on äärimmäisen heikko. Näkemyksen teki tunnetuksi orientalisti [[Joseph Schacht]] teoksessaan ''Origins of Muhammadan Jurisprudence'' (1950).<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Schacht, Joseph|Nimeke=The Origins of Muhammadan Jurisprudence|Vuosi=1967|Sivu=1-20|Julkaisija=Oxford: Clarendon Press}}</ref> Schachtin mukaan poliittiset intressit vaikuttivat voimakkaasti perimätiedon kehittymiseen. Nykyinen sunnilainen ortodoksia syntyi Schachtin mukaan ennen kaikkea 800- ja 900-luvuilla. Opin ytimessä on kaksi auktoriteettia, [[Koraani]] ja Profeetan ''sunna,'' sekä kaksi päättelyperiaatetta, analogiaperiaate ([[qiyas]]) ja yksimielisyys ([[ijma]]). [[Šaria|Sharia]] perustuu näihin neljään työkaluun: Koraania ja sunnaa tulkitaan tarpeen mukaan analogiaa soveltaen, ja jokaisen todellisen muslimin oltava yhtä mieltä oikeasta tulkinnasta. Schachtin mukaan tämän opin artikuloi ensimmäisenä [[al-Shafi'i]] (767–820), joka tunnetaan omaa nimeään kantavan sunni-islamilaisen lakikoulukunnan perustajana.<ref>Schacht, Joseph (1967). The Origins of Muhammadan Jurisprudence. Oxford: Clarendon Press. pp. 1–2. </ref> Schacht myös yhtyy [[Ignas Goldziher|Ignaz Goldziherin]] näkemykseen, jonka mukaan juuri al-Shafi'i ensimmäisenä nosti sunnan siihen juridiseen asemaan, joka sillä on tämän päivän islamilaisessa ortodoksiassa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Berg, H.|Nimeke=The Development of Exegesis in Early Islam|Vuosi=2000|Sivu=13|Julkaisija=Routledge}}</ref>
Muhammedin elämäkerta pohjautuu varhaisiin arabiankielisiin Muhammedin elämäkertoihin (arab. ''sirat''). Koska Muhammedia koskeva perimätieto on kirjoitettu muistiin vasta 800-luvulta lähtien, jotkut tutkijat ovat katsoneet, että kirjoittajat eivät ole voineet tietää mitään varmaa Muhammedista, ei edes sitä, onko hän joskus elänyt.<ref name=":3" /> Tässä suhteessa ei ole tehty eroa elämäkertojen, hadith-kokoelmien tai Koraania selittävän ''tafsir''-kirjallisuuden välillä. Muhammedia koskeva tieto olisi näin ollen pelkästään islamin pyhää historiaa ja sellaisena tieteellisen arvostelun ulkopuolella. Toiset tutkijat ovat kuitenkin pitäneet etenkin historiatietoja ainakin osittain luotettavina.<ref name=":0">Watt, W. Montgomery (1953). Muhammad at Mecca. Oxford University Press. ISBN 0-19-577277-6. ASIN: B000IUA52A.</ref> Jaakko Hämeen-Anttila jopa katsoo, että Koraani sisältää melko täydellisesti Muhammedin saamat ilmoitukset niin, että unohtumaan on päässyt korkeintaan yksittäisiä sanoja.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Jaakko Hämeen-Anttila|Nimeke=Johdatus Koraaniin|Vuosi=2006|Sivu=95|Julkaisija=Gaudeamus}}</ref> Tässä esitetty elämäkerta perustuu vanhimpaan islamilaiseen perimätietoon ja etenkin Ibn Hishamin teokseen.
Rivi 165 ⟶ 163:
Muhammedin historiallisuus asetettiin ensimmäisen kerran kyseenalaiseksi vuonna 1930, kun kaksi neuvostoliittolaista islamologia, N. A. Morozov ja L. I. Klimovitš, pitivät häntä pelkästään myyttisenä henkilönä vedoten varhaisten arkeologisten ja kirjallisten lähteiden puuttumiseen sekä Muhammedin että neljän oikeaan johdetun kalifin osalta.<ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.newenglishreview.org/Ibn_Warraq/Skepticism_And_Koranic_Research/|nimeke=Scepticism and Koranic research|tekijä=Ibn Warraq|julkaisu=New English Review|ajankohta=December, 2007|julkaisija=|viitattu=}}</ref><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Kemper, M.|Otsikko=The Soviet Discourse on the Origin and Class Character of Islam 1923-1933.|Julkaisu=Die Welt des Islams|Ajankohta=2009|Vuosikerta=49|Sivut=1-48|Julkaisija=|Tunniste=DOI: 10.1163/157006008X364677|Issn=}}</ref>
== Katso myös ==
| |||