Ero sivun ”Jumalainen näytelmä” versioiden välillä

Dante oli firenzeläinen poliitikko, joka joutui vastakkaisen puolueen (mustien [[Guelfit ja ghibelliinit|guelfien]]) valtaannousun myötä maanpakoon 1301.<ref>Tykesson, Elisabeth 1974. Euroopan kirjallisuus. Teoksessa ''Kansojen kirjallisuus'' 2. Sivut 197-465197–465. Toim. F.J. Billeskov Jansen, Hakon Stangerup & P.H. Traustedt. Suom. Tyyni Tuulio. Porvoo: Werner Söderström Osakeyhtiö. s. 399</ref> ''Jumalainen näytelmä'' on kirjoitettu kokonaan tuon maanpaon aikana. Dante alkoi kirjoittaa teosta 1308 ja se valmistui 1321. Dante kuoli hyvin pian runoelman valmistumisen jälkeen.

Dante itse on antanut Jumalaiselle näytelmälle neljä tulkinnan tasoa. Runoa voidaan tulkita kirjaimellisesti, allegorisesti, anagogisesti sekä moraalisesti.<ref>Tykesson 1974, 402.</ref> Nämä samat neljä tulkinnan tasoa muodostavat myös keskiaikaisen Raamatun tulkinnan metodin, [[Quadriga|Quadrigan]]. Allegorisesti Danten matka voidaan nähdä omana tienä puhdistumiseen, synnistä täydellisyyteen. Toisaalta se kertoo aikansa yhteiskunnan moraalisesta rappiosta, luokitellen syntejä ja hyveitä niiden rangaistavuuden perusteella. Anagoginen tulkinta runosta esittää sen edustavan todellista, uskonnollista järjestystä tuonpuoleisessa. Toisaalta kirjaimellisesti voidaan lukea Danten matka osana matkakirjallisuutta, ilman muita merkityksiä. Kuitenkin runon päähenkilö Dante tulisi muistaa erottaa runon kirjoittaneesta Dantesta. Kyseessä on fiktiivinen näkymatka, jonka päähenkilö on myös kuvitteellinen. Päähenkilö edustaa jokaista ihmistä matkalla tietoisuuteen hyveistä ja paheista.<ref>Tykesson 1974, 408-409408–409.</ref>

''Jumalainen näytelmä'' koostuu kolmesta osasta: ''Inferno'' (helvetti), ''Purgatorio'' (kiirastuli) ja ''Paradiso'' (paratiisi). Ensimmäinen osa, Inferno, on näistä kolmesta tunnetuin. Jumalaisen näytelmän lukusymboliikka on keskiaikaiseen tyyliin merkityksellistä. Runoteoksen jokainen osa käsittää 33 laulua, mutta Infernoon kuuluu myös ns. aloituslaulu. Kolme on kristillisessä lukusymboliikassa merkittävä luku, sillä se edustaa pyhää kolminaisuutta ja on siten taivaallinen luku. Kymmenen puolestaan edustaa täydellisyyttä. <ref>Biedermann, Hans 1993. Suuri symbolikirja. Helsinki: WSOY. s. 206-207206–207</ref> Läpi Jumalaisen näytelmän toistuu lukujen jako kolmeen ja kymmeneen. Laulujen puolesta teos koostuu luvuista 33 + 33 + 33 + 1 muodostaen luvun sata (10 x 10). Helvetti, kiirastuli ja taivas sisältävät kukin yhdeksän piiriä sekä yhden ”lisäkerrostuman”. Infernossa on 9 piirin lisäksi pelkureiden alue heti portin jälkeen. Kiirastulessa on 2 pengertä ja 7 piiriä sekä niiden lisäksi maan päällinen paratiisi. Paradiso puolestaan jakaantuu 9 taivaaseen jättäen taivaan keskelle Jumalan kymmenenneksi kerrostumaksi.