Yksiatomisten anionien nimet muodostetaan alkuaineen latinalaisesta nimestä päätteellä -idi, esimerkiksi [[kloori]] -– [[kloridi]] ja oxygenium ([[happi]]) -– [[oksidi]]. Sellaisten [[oksianioni|moniatomisten anionien]] nimissä, joissa on mukana happiatomeja, on yleensä pääte -aatti tai -iitti, jolloin -aatti -loppuisessa anionissa on happeen sitoutuneen alkuaineen [[hapetusluku]] on suurempi kuin -iitti -loppuisessa, esimerkiksi [[sulfaatti]] SO<sub>4</sub><sup>2-</sup> (rikin hapetusluku +VI) ja [[sulfiitti]] SO<sub>3</sub><sup>2-</sup> (rikin hapetusluku +IV).<ref>{{Kirjaviite | Tekijä =Antti Kivinen & Osmo Mäkitie & Lauri Niinistö & Jaakko Sivula | Nimeke =Epäorgaanisen kemian nimistö | Vuosi =1972 | Luku = | Sivu =22-2322–23 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Suomen Kemian Seura | Tunniste =ISBN 951-9223-13-4 | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref> [[Ioniyhdiste]]iden niminä käytetään yhdyssanoja, joissa ensimmäisenä osana on [[kationi]]n (useimmiten sama kuin alkuaineen) ja jälkimmäisenä anionin nimi, esimerkiksi [[natriumkloridi]], jossa kationina on natriumioni Na<sup>+</sup> ja anionina kloridi-ioni Cl<sup>-</sup>.