Ero sivun ”Enso-Gutzeit” versioiden välillä

10 merkkiä lisätty ,  1 vuosi sitten
p
kh
p (kh)
Sodan jälkeen Enso-Gutzeit rakennutti [[1945]] vesivoimalaitoksen Vuoksen Tainionkoskeen korvaamaan Rouhialan ja Enson voimaloiden menetystä. [[1946]] ostettiin Keski-Suomessa [[Säynätsalo]]ssa toiminut [[Säynätsalon vaneritehdas|Joh. Parviaisen Tehtaat]] jolla oli siellä [[vaneri]]tehdas ja talotehdas. Talotehtaan tuotannosta huomattava osa meni Neuvostoliittoon [[Suomen sotakorvaukset|sotakorvauksina]]. Sotakorvaustoimitukset toivat myös paljon lisätöitä Enso-Gutzeitin omistamalle Lypsyniemen Konepajalle. [[1945]] Enson haltuun siirtyivät toisen valtionyhtiön [[Outokumpu (yritys)|Outokumpu Oy]]:n Vuoksen varrella sijainneet tuotantolaitokset kun Outokumpu keskitti toimintojaan Länsi-Suomeen. Näihin tuotantolaitoksiin keskitettiin Enso-Gutzeitin kemianteollisuus, joka jalosti selluloosatehtailta syntyviä sivutuotteita ja myös yhtiön keskuslaboratorio muutti sinne.
 
1950-luvulla valmistui 1955 uusi [[Summan paperitehdas|sanomalehtipaperitehdas Summaan]] Kotkan ja [[Hamina]]n välille, Kotkassa alkoi [[voimapaperi]]n tuotanto, ja Lahdessa sijaitseva entinen Tornatorin lankarullatehdas muutettiin kotelo- ja laatikkotehtaaksi. Kaukopäässä alkoi valkaistun kartongin tuotanto, ja 1959 alkoi Tainionkoskella uuden 150 000 tonnin sulfaattiselluloosatehtaan rakentaminen (Kaukopää II). Tämä [[1961]] valmistunut tehdas korvasi vanhan Tornatorin selluloosatehtaan joka suljettiin [[1963]]. Toinen 100 000 tonnin sulfaattiselluloosatehdas rakennettiin 1962-19671962–1967 Pohjois-Karjalaan [[Uimaharju]]lle.
 
== Kansainvälistyminen alkaa ==
[[1963]] Enso-Gutzeit laajensi toimintaansa ulkomaille kun se hankki vähemmistöosuuden [[Alankomaat|hollanti]]laisesta [[Roermondin paperitehdas| Roermondin paperitehtaasta]]. Tehdas siirtyi kokonaisuudessaan Enso-Gutzeitille [[1965]]. Tämä hankinta ei kuitenkaan osoittautunut onnistuneeksi ja tehdas myytiin takaisin hollantilaisille [[1972]]. [[1968]] Enso-Gutzeit oli mukana vähemmistöosakkaana yhdessä Tampella Oy:n kanssa [[Yhdysvallat|Yhdysvalloissa]] [[Louisiana]]ssa tuotannon aloittaneessa ''Pineville Kraft Corporationin'' omistamassa selluloosa- ja päällyskartonkitehtaassa. Tämäkin omistusosuus myytiin myöhemmin pois.
 
Merkittävin Enso-Gutzeitin 1960-luvun ulkomaisista hankkeista oli [[Kanada]]n länsirannikolle [[Kitimati]]in [[Brittiläinen Kolumbia|Brittiläiseen Kolumbiaan]] [[1965]] perustettu ''Eurocan Pulp & Paper Co. Ltd''. jonka toiminta alkoi [[1970]]-[[1971]]. Tässä yrityksessä Enso-Gutzeitilla oli aluksi 50 % osuus; muut osakkaat olivat Tampella (25 %) ja [[Kymmene]] (25 %). Eurocanin [[Kitimat]]issa sijainneisiin tuotantolaitoksiin kuului saha, sulfaattiselluloosatehdas sekä voimapaperi- ja päällyskartonkitehdas. Eurocanilla oli vuosia taloudellisia vaikeuksia ja osakkaista Tampella vetäytyi myyden osuutensa Kymmene Oy:lle, joka puolestaan myi osuutensa [[1979]] Ensolle. Enso-Gutzeit solmi [[1980]] yhteistyösopimuksen kanadalaisen ''West Fraser Timber Co. Ltd''. yhtiön kanssa mutta kesti vielä vuosia ennen kuin Eurocan alkoi tuottaa voittoa. Enso-Gutzeit myi pois osuutensa Eurocanista [[1994]].
 
Enso-Gutzeitilla oli näiden hankkeiden lisäksi myöhemmin tuotantotoimintaa [[Barbados|Barbadoksella]], [[Ranska]]ssa, [[Englanti|Englannissa]], Hollannissa ja [[Indonesia]]ssa ja tämän ohella myös myyntikonttorien verkosto ympäri maailmaa.
 
==Kirjallisuutta==
* Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-19921872–1992. I-III–II. Gummerus 1992.
* Gareth Griffiths, ''The Polemical Aalto. The Enso-Gutzeit Headquarters, Helsinki (1959-19621959–1962), by Alvar Aalto -- A Formal Analysis.'' Datutop 19, Tampere, 1997.
 
=== Viitteet ===