Ero sivun ”Lyydin kieli” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Luokka:Karjalan kieli |
p kh |
||
Rivi 131:
==== Lyydiläinen Seura ry (Lüüdilaine Siebr) ====
1.12.1998 perustettu Lyydiläinen Seura ry (Lüüdilaine Siebr) on yrittänyt tehdä lyydiläisyyttä ja lyydin kielen asemaa tunnetuksi. Seuraan kuuluu noin sata jäsentä, jotka ovat lyydiläisalueen ulkopuolella asuvia lyydiläisiä, heidän ystäviään ja tukijoitaan.<ref name=":1" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://lyydi.net/|nimeke=http://lyydi.net/|julkaisu=lyydi.net|viitattu=2016-06-22}}</ref> Seura pyrkii tavoittamaan myös ruotsinlyydiläisiä kielensä ja kulttuurinsa eheyttämiseksi muun muassa Suomen kulttuurirahaston tukemana.<ref name=":9" /><ref name=":12">{{Lehtiviite|Tekijä=Obraman Fedjuun Miikul|Otsikko=Lugijale|Julkaisu=Lüüdilaine|Ajankohta=2006|Julkaisija=Lyydiläinen Seura ry}}</ref> Lisäksi Karjalassa toimii lyydiläisyhdistyksiä. Niiden toiminta keskittyy Kuujärvelle, Pyhäjärvelle, Petroskoihin ja Kentjärvelle. Muuten lyydiläisten kieltä ja kulttuuria on pitänyt yllä Pitk Randaane -perinneryhmä, josta on käytetty myös kirjoitusasuja Pit´k randaane ja Pitk’randaaset.<ref name=":8" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.globalmusic.fi/fi/pit%C2%B4k-randaane-pajod-lyydil%C3%A4isi%C3%A4-lauluja-cd-ja-lauluvihko|nimeke=Pit´k randaane
2000-luvulla Suomessa on järjestetty säännöllisesti lyydin kielen kursseja.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Obraman Fedjuun Miikul|Otsikko=Lüüdin Kiel' Suomes
==== Kielen oppiminen jatkosodasta nykypäivään ja Lyydiläisen keskuksen perustaminen ====
Kun suomalaisjoukot jatkosodan aikana miehittivät muun muassa lyydiläisten asuma-aloja, osa lyydiläisistä oppi suomen kielen alueella järjestetyn opetuksen johdosta.<ref name=":10" /> Alueelle matkusti suomenkielisiä opettajia, ja tuolloin järjestettiin myös jumalanpalveluksia, uskonnonopetusta kouluissa sekä pidettiin rippikouluja.<ref name=":7" /><ref name=":10" /> Sen lisäksi, että Aunuksen radio alkoi lähettää vepsän- ja karjalankielisiä ohjelmia, oli ohjelmistossa myös lyydin kielellä tuotettua ohjelmaa. Lapsikuolleisuus puolittui.<ref name=":10" /> Kun alue jäi toisen maailmansodan jälkeen Neuvostoliitolle, alkoi pitkä ateismin kausi.<ref name=":7" /> Tuolloin Kalevalasta tuli tärkeä henkisyyden lähde Karjalan alueen ihmisille.<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Obraman Fed'uun Miikul|Otsikko=Uralilaižehe Filosofijaha Niškuo – Uralilaisesta filosofiasta|Julkaisu=Lüüdilaine|Ajankohta=2007|Julkaisija=Lyydiläinen Seura ry}}</ref> Vuonna 1992 Inkerin evankelisluterilaisen kirkon työntekijät saapuivat Lyydinmaalle ja alkoivat kehittää hengellistä elämää.<ref name=":7" /> 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä esimerkiksi Kuujärvellä järjestettiin säännöllisesti uskonnollisia tilaisuuksia, mutta niissä käytössä olleet Raamatut ovat olleet venäjänkielisiä.<ref name=":7" /> Vuonna 2008 suomalainen Lyydiläinen Seura ja karjalainen Trias-nuorisojärjestö perustivat [[Lyydilaine]]-sanomalehden, jossa on juttuja lyydin ja venäjän kielillä.
Lyydinmaalle avattiin vuonna 2010 Lyydiläinen keskus (Lüüdikodi), jonka toimintaa Lyydiläinen seura tukee. Karjalan tasavallan etnokeskusten verkostoon kuuluvaa keskusta johtaa Kuujärven asutuksen itsehallinnon entinen johtaja Raisa Koponeva. Toiminnan tarkoituksena on tehdä lyydiläisyyttä tunnetuksi paikallisten asukkaiden ja kutsuvieraiden keskuudessa, opettaa lyydin kieltä ja palvelella matkailijoita sekä tutkijoita. Keskus myös järjestää joka kesä lyydiläisnuorille Ilmori-leiriä.<ref name=":9" /><ref>{{Verkkoviite|osoite=http://www.gov.karelia.ru/News/2012/07/0725_05_f.html|nimeke=25.07.2012
Syksyllä 2014 Lüüdikodi-keskuksessa aloitettiin kielikerhon järjestäminen, joka on tarkoitettu kokonaisille perheille. Kerhon tarkoituksena on saada kokonaiset perheet käyttämään kieltä myös arjessaan kotona, jotta kielen oppiminen ja välittyminen nuorille tehostuisi. Muita kielen oppimisen keinoja ovat olleet kaikenikäisille suunnattu säännöllisesti kokoontuva lyydinkielinen kudontakerho sekä lyydinkielinen keskustelupiiri, jossa tallennetaan myös Karjalan Sivistysseuran kanssa kansanperinnettä ja tarinoita. Keskusteluita myös julkaistaan kirjallisesti ja äänitteinä. 2010-luvulla Pyhäjärven lyydiläisyhteisössä on toimintansa aloittanut lyydinkielinen teatteriryhmä.<ref name=":9" />
Rivi 153:
Lyydinkielistä ja lyydin kieltä käsittelevää kirjallisuutta on melko vähän. Alla on luetteloitu näistä merkittävimpiä.
* Seppoi Ilmorin starina, 1845, julk. D. E. D. Europaeus, julkaistu Suomettaressa 1847
* Wepsän pohjoiset etujoukot,
* Lyydin kielen sanakirja, 1908, laatinut Mihail Georgijevski keskilyydin murteesta
* Lyydiläisiä kielennäytteitä, 1934
Rivi 160:
* Kuujärven refleksiivikonjugaatiot, 1947, artikkeli, Nikolai Bogdanov
* Lyydiläismurteiden äännehistoria, 1950 (osa 2), toimittanut Aimo Turunen
* Lyydiläisiä tekstejä,
* Lähisukukielten lukemisto, 1967, sisältää [[Pertti Virtaranta|Pertti Virtarannan]] koostamia kielinäytteitä lyydistä
* Fonologitšeskije sredstva ljudikovskoi retši, 1975, Aleksander Barantsev
Rivi 172:
* Tervheks! Lugendkird' Kujärven lüüdin kielel, 2007. Miikul Pahomov ja Lidia Potašova (koulun lukukirja)
* Pajod. Lyydiläisiä lauluja, 2007. Pit'k Randaane. Toimitus: Miikul Pahomov
* Lüüdilaine
* Karjalan Heimo, 2003, N:o
* Carelia, 2007, N:o 6. Lyydiläinen erikoisnumero. Päätoimittaja Robert Kolomainen.
* Ukon bembel, 2010, Miikul Pahomov (runoja)
|