Ero sivun ”Risto Ryti” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
siivottu + mallineen ylenpalttinen lähteistys pois: a) turhaa b) linkit muutenkin vanhentuneita |
|||
Rivi 67:
Rytin talouspolitiikka oli erittäin [[liberaali]]a. Hän uskoi [[Anders Chydenius|Anders Chydeniuksen]] ajatuksiin ja piti kaikenlaista valtion puuttumista talouselämään pahana ja haitallisena. Hänen yleinen sosialisminvastaisuutensa ja samaan aikaan [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]] ja Saksassa nähdyt ääriesimerkit vaikuttivat varmasti myös hänen talouspoliittisten periaatteidensa syntyyn.<ref name="Skyttä"/>
Risto Rytin johdolla toteutettu tiukka talouspolitiikka aiheutti suurta katkeruutta erityisesti maatalousväestön keskuudessa. Sen ankarimmaksi kriitikoksi nousi [[Teknillinen Korkeakoulu|Teknillisen Korkeakoulun]] kansantaloustieteen professori, [[John Maynard Keynes|keynesiläisen]] talouspolitiikan kannattaja [[Yrjö Jahnsson]], joka suositteli korkokannan alentamista Suomen Pankin setelinantoa lisäämällä ja valtion menojen kasvattamista talouden elvyttämiseksi. Näin työttömyys Jahnssonin mukaan vähentyisi, kotimainen kulutus lisääntyisi ja maanviljelijät saisivat tuotteensa paremmin kaupaksi. Ryti piti kuitenkin tärkeimpänä luottamuksen saavuttamista kansainvälisillä rahamarkkinoilla, koska hänen näkemyksensä mukaan Suomi ei nuorena itsenäisenä valtiona ja verisen sisällissodan kokeneena maana ollut kovin houkutteleva luotonannon tai ulkomaisten investointien kohde. Vuonna 1931 Suomen ulkomainen nettovelka oli kasvanut lähes 50 prosenttiin vuotuisesta [[bruttokansantuote|bruttokansantuotteesta]].<ref>Max Jakobson huomauttaa vertailun vuoksi, että vuonna 1999 pääsyvaatimuksena [[Euroopan talous- ja rahaliitto|Euroopan talous- ja rahaliiton (EMU)]] jäseneksi oli ulkomaisen nettovelan enintään 60 prosentin osuus vuotuisesta BKT:sta. Jakobson 1999, s. 139.</ref> Niinpä Suomi ryhtyi Rytin johdolla määrätietoisesti lyhentämään velkojaan, mukaan lukien Yhdysvalloilta 1920-luvun alussa otetut lainat. Kun Suomi ainoana maana sai joulukuussa 1932 maksetuksi kokonaan takaisin lainansa Yhdysvalloille, tästä saatiin erittäin suuri propagandaetu myöhempiä luottojärjestelyjä ajatellen. Ulkomaisia velkoja maksettiin pois niin ahkerasti, että Suomi oli vuonna 1939 käytännössä velaton; nettovelka oli enää yksi prosentti BKT:sta. Rytin talouspolitiikan suurin ansio oli pula-ajan jääminen Suomessa lyhemmäksi kuin muualla Euroopassa ja sen menestykselle oli ratkaisevaa SDP:n vahvan miehen, eduskunnan pankkivaltuusmiesten puheenjohtajan [[Väinö Tanner]]in vankka tuki.<ref>Max Jakobson: ''Väkivallan vuodet: 20. vuosisadan tilinpäätös I'', s. 139–141. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-13369-1.</ref>
== Talvisota 1939–1940 ==
| |||