Ero sivun ”Sial (geologia)” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
KLS (keskustelu | muokkaukset) Ak: Uusi sivu: thumb|right|250 px|Tyypillistä sial-materiaalia: [[prekambrista graniittia St. Francois'n vuoristosta ... |
KLS (keskustelu | muokkaukset) p typo |
||
Rivi 4:
Sialkuori samastetaan toisinaan [[Maa]]n manterellisen kuoren kanssa, koska se puuttuu laajoilta alueilta valtamerten syvänteiden alta,<ref>{{kirjaviite |Tekijä = K. E. Neuendorf, James P. Mehl, Julia A. Jackson | Nimeke = Glossary of Geology | Sivu = 139 | Julkaisija = American Geological Institute | Julkaisupaikka = Alexandria, Virginia |Vuosi = 2005 | Tunniste = ISBN 978-3-540-27951-8}}</ref>, mutta "sial" on nimenomaan [[geokemia]]llinen, ei [[laattatektoniikka|laattatektoniikan]] termi.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Frederik Gordon Smith | Nimeke = Physical Geochemistry | Sivu = 279 | Julkaisija = Addison-Wesley | Julkaisupaikka = Reading, Massachusetts | Vuosi = 1963 | oclc=253612701 }}</ref> Koska pii ja alumiini ovat kevyempiä kuin useimmat muut Maassa esiintyvät alkuaineet, ne ovat suurelta osaltaan keskittyneet maan kuoren ylimpiin kerroksiin.
Sial ulottuu keskimäärin 25 kilometrin syvyyteen maan pinnasta. Mantereet muodostuvat suurimmaksi osaksi kevyemmistä kivimateriaaleista, jotka sisältävät runsaasti piitä ja alumiinia. Näin ollen sial on paksuimmillaan mantereilla, kun taas valtamerien pohjassa se on hyvin ohut tai puuttuu kokonaan, varsinkin Tyynenmeren pohjasta. Sialin keskimääräinen [[tiheys]] on 2700–2800 kg/m<sup>3</sup>.<ref name="Ritter">{{kirjaviite | Tekijä = Michael E. Ritter |
Geologit nimittävät usein tämän kerroksen kiviä [[felsinen|felsisiksi]], koska ne sisältävät runsaasti [[maasälpä]]ä {{k-de|Feldspat}}). [[Graniitti]] on sial-kerroksen tyypillisin kivilaji.<ref name=Fokus /><ref name="Ritter" /> Sial kuitenkin sisältää hyvin monenlaisia kivilajeja, myös suuren määrän [[basaltti]]kiviä.<ref name="Ritter" />
|