Ero sivun ”Sima (geologia)” versioiden välillä

maankuoren alempi kerros sialkuoren alapuolella
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: thumb|Sima koostuu suurelta osin [[basaltti|basaltista.]] '''Sima''' eli '''simakehä'''<ref name=LaulTahv>{{kirjaviite |Tekijä = Esko Laulajainen, Ei...
(ei mitään eroa)

Versio 15. kesäkuuta 2019 kello 09.57

Sima eli simakehä[1] on maankuoren alempi kerros sialkuoren alapuolella. Se koostuu pääasiassa magnesiumin silikaatteja sisältävistä kivilajeista ja on saanut nimensä näissä runsaasti esiintyvistä alkuaineista: piistä (lat. silicium) ja magnesiumista[2], kun taas sial on saanut nimensä piistä ja alumiinista. Mantereiden alla simakehä alkaa keskimäärin vasta 20 kilometrin syvyydestä maanpinnan alta, mutta valtamerien pohjassa enimmäkseen välittömästi pohjan alta.[3] Tämän vuoksi sitä kutsutaankin usein myös merelliseksi kuoreksi. Sen paksuus vaihtelee välillä 5–25 km.[3]

Sima koostuu suurelta osin basaltista.

Siman pääasiallinen kivilaji on basaltti.[3] Sen vuoksi sitä sanotaankin usein myös maankuoren basalttikerrokseksi.

Petrologia

Siman tiheys on noin 2800–3300 kg/m3, selvästi suurempi kuin sialin, mikä johtuu sen suuremmasta rauta- ja magnesiumpitoisuudesta sekä pienemmästä alumiinipitoisuudesta.[4] Paikoitellen simakehän ainekset ulottuvat maan pintaan saakka ja muodostvat mafisia kivilajeja tai kivilajeja, jotka sisältävät mafisia mineraaleja. Tiheimmät tällaiset kivet sisältävät vähemmän piitä, ja niitä sanotaan ultramafisiksi kivilajeiksi.

 
Käännös suomeksi
Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.
Alkuperäinen artikkeli: en:Sima

Lähteet

  • R. L. Bates, Julia A. Jackson: Glossary of Geology. Alexandria, Virginia: American Geological Institute, 1987.
  • Y. Dilek, S. Newcomb: Ophiolite Concept and the Evolution of Geological Thought. Geological Society of America Special Paper, 2003, nro 373. Bouder, Colorado:

Viitteet

  1. Esko Laulajainen, Eino Tahvonen: Maantietoa lukiolaisille, s. 12. Gummerus, 1973. ISBN 951-20-0121-7.
  2. ”Sima”, Otavan iso Fokus, 6. osa (Ra–Su), s. 3814. Otava, 1973. ISBN 951-1-01236-3.
  3. a b c Hannele ja Kalevi Rikkinen (toim.): ”Maapallon rakenne ja kehitys”, Otavan taskukartasto, s. 8. Otava, 1962.
  4. Michael E. Ritter: ”Earth Materials and Structure: The Earths' Interior: The Crust”, The Physical Environment: An Introduction to Physical Geography. {{{Julkaisija}}}, 2006. Teoksen verkkoversio.