Avaa päävalikko

Muutokset

Ei muutosta koossa, 3 kuukautta sitten
p
kh
'''Emil Nestor Setälä''' ([[27. helmikuuta]] [[1864]] [[Kokemäki]] – [[8. helmikuuta]] [[1935]] [[Helsinki]]) oli suomalainen kielen- ja kansanrunoudentutkija ja poliitikko.
 
Setälä toimi [[Helsingin yliopisto]]n [[suomen kieli|suomen kielen]] ja [[kirjallisuudentutkimus|kirjallisuuden]] [[professori]]na vuosina 1893–1929, [[Turun yliopisto]]n [[kansleri]]na vuodesta 1926 ja perustamansa tutkimuslaitoksen [[Suomen suku (tutkimuslaitos)|Suomen suvun]] johtajana vuodesta 1930. Setälän merkitys suomen ja [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisten kielten]] tutkijana sekä Suomen [[kulttuuripolitiikka|kulttuuri-]] ja [[Suomen kielipolitiikka|kielipolitiikan]] muovaajana on ollut erittäin huomattavasuuri.
 
Politiikassa Setälä edusti ensin [[Nuorsuomalainen puolue|nuorsuomalaisia]] ja sittemmin [[Kansallinen Kokoomus|kokoomusta]]. toimienHän toimi useasti Suomen opetusministerinä ja vaikuttaenvaikutti runsaasti usean alan lainsäädäntöön. Syksyllä 1917 Setälä oli lyhytaikaisesti [[Suomen pääministeri]]ä vastaavana [[Senaatin talousosaston varapuheenjohtaja]]na ja [[Svinhufvudin senaatti|Svinhufvudin senaatin]] jäsenenä hänen sanotaan suurelta osin kirjoittaneen [[Suomen itsenäisyysjulistus|Suomen itsenäisyysjulistuksen]] tekstin.
 
== Varhaisvaiheet ==
Setälä hahmotteli laajan suomen kieltä ja suomalais-ugrilaisia kieliä koskevan keruu- ja julkaisuohjelman, joka sittemmin on pitkälti toteutunut. Muun muassa aloitteet [[Suomen murteiden sanakirja]]n, [[Suomen kielen etymologinen sanakirja|Suomen etymologisen sanakirjan]] ja [[Karjalan kielen sanakirja]]n toimittamisesta teki Setälä.
 
Setälä oli [[Kaarle Krohn]]in kanssa Setälä oli perustamassa tieteellistä aikakauskirjaa ''[[Finnisch-ugrische Forschungen]]'' ja toimitti sitä vuodesta 1901 alkaen. Hän oli aloittamassa myös teoksen [[Suomen kansan vanhat runot]] toimittamista.<ref name="KB"/>
 
Setälän pysyvimmät tieteelliset ansiot liittyvät suomalais-ugrilaisten kielten äännesuhteiden selvittämiseen. Hänen toimittamansa Yhteissuomalainen äännehistoria on säilyttänyt asemansa [[fennougristiikka|fennougristiikan]] klassisena tutkimuksena. Siinä on ensimmäistä kertaa annettu kohtuullisen luotettava kuva [[itämerensuomalaiset kielet|itämerensuomalaisten kielten]] ja tärkeimpien [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisten]] kielten konsonantistossa ilmenevistä äännesuhteista. Suomalais-ugrilaisten kielten vokaalihistoriaa Setälä ei kuitenkaan kyennyt selvittämään. Hän kannatti pitkään virheelliseksi osoittautunutta astevaihteluteoriaa, joka oli saanut innoituksena [[indoeurooppalaiset kielet|indoeurooppalaisten kielten]] tutkimuksesta. Setälä oli mukana selvittämässä [[samojedikielet|samojedikielten]] suhdetta [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisiin kieliin]], ja kansanrunoudentutkimuksen alalta hän julkaisi sellaisia teoksia kuin ''Sammon arvoitus'' (1932).
 
== Poliittinen toiminta ==
Setälä kannatti nuorempana [[Suomalainen puolue|Suomalaisen puolueen]] politiikkaa ja avusti [[Uusi Suometar]] -lehteä 1891–1899. Hän toimi [[Valvoja (lehti)|Valvojan]] toimittajana ja päätoimittajana 1897–1905. [[Routavuodet|Routavuosien]] aikaan hän liittyi perustuslaillisiin [[nuorsuomalainen puolue|nuorsuomalaisiin]], joiden puoluehallintoon kuului vuodesta 1902 alkaen. Setälä oli [[Helsingin kaupunginvaltuusto]]n jäsenenä 1903–1906, valtiopäivillä [[pappissääty|pappissäädyssä]] [[Säätyvaltiopäivät 1904|1904]]–[[Säätyvaltiopäivät 1905|1906]] ja kuului eduskuntauudistuksen valmistelleeseen komiteaan. Kansanedustajana hän oli 1907–1909, 1910–1911 ja 1917–1927<ref>{{Edustajamatrikkeli}}</ref> sekä oli eduskunnan perustuslakivaliokunnan ensimmäinen ja moninkertainen puheenjohtaja. Hän oli myös edustajana [[kirkolliskokous|kirkolliskokouksessa]] vuosina 1898, 1903 ja 1918.<ref name="KB"/>
 
Keväällä 1917 muodostettuun [[Tokoin senaatti]]in Setälä tuli kirkollistoimituskunnan johtoon ("opetusministeriksi"). Sosialidemokraattien erottua senaatista saman vuoden syksyllä Setälä johti jäljelle jäänyttä "[[Setälän senaatti|tynkäsenaattia]]" kolmen kuukauden ajan virkaa tekevänä puheenjohtajana. Hän jatkoi kirkollistoimituskunnan johdossa myös itsenäisyyssenaattina tunnetussa [[Svinhufvudin senaatti|Svinhufvudin senaatissa]], sekä sitä seuranneessa [[Paasikiven senaatti|Paasikiven senaatissa]]. Hänen on sanottu suurelta osin kirjoittaneen tekstin [[Suomen itsenäisyysjulistus|Suomen itsenäisyysjulistukseen]] ja hän laati myös sen yhteydessä eduskunnalle annetun (tasavaltaisen) hallitusmuotoesityksen, joka ei vielä kuitenkaan toteutunut. Mielipiteiltään kulttuuriliberaalina Setälä oli laittamassa liikkeelle muun muassa [[Oppivelvollisuuslaki|oppivelvollisuus]]- ja [[uskonnonvapauslaki]]a, joiden toteutuminen kuitenkin viivästyi vuoteen 1921.<ref name="KB"/>
 
Setälä järjesti myös [[Suomen ortodoksinen kirkko|Suomen ortodoksisen kirkon]] "kansallistamisen", ts.eli sen erottamisen [[Moskovan patriarkaatti|Moskovan patriarkaatin]] alaisuudesta vuonna 1917 ja kytkemisen Suomen toiseksi valtionkirkoksi. Hän yritti uudelleen järjestää vielä [[Suomen roomalaiskatolinen kirkko|roomalaiskatolisenkin]] kirkon asemaa, mutta huonommalla menestyksellä.<ref name="KB"/> Kun Suomen ortodoksinen kirkko 1923 liittyi [[Konstantinopolin patriarkaatti|Konstantinopolin patriarkaatin]] alaisuuteen, Setälä edusti Konstantinopoliin (nyk. [[Istanbul]])matkustaneessa, ekumeenisen patriarkan luo menneessä lähetystössä Suomen valtiovaltaa; hänelle annettiin tehtävän ajaksi täysvaltaisen ministerin asema. Muut edustajat olivat rovasti Sergei Solnstsev, Viron arkkipiispa Aleksanteri sekä Suomen uudeksi apulaispiispaksi valittu virolainen pastori [[Herman Aav]].
 
Vuoden 1918 [[Suomen kuningaskuntahanke|valtiomuotokiistan]] aikana Setälä siirtyi monarkistien puolelle ja päätyi siten kokoomukseen, jonka puheenjohtajana hän toimi 1920–1921. Hän vaikutti arvovallallaan suuresti Suomen lainsäädäntöön itsenäisyyden alkuvuosina. Hän oli keskeinen vaikuttaja hahmoteltaessa [[Suomen kielipolitiikka|Suomen kielipolitiikan]] periaatteita ja vaikutti suuresti yliopistolakien ja [[tekijänoikeus Suomessa|tekijänoikeuslain]] syntyyn. Kokoomuksen oppositioasema siirsi hänet syrjemmälle päätöksenteosta, mutta hän palasi vielä opetusministeriksi [[Tulenheimon hallitus|Tulenheimon hallitukseen]] 1925 ja sitä seuranneeseen [[Kallion II hallitus|Kallion II hallitukseen]] ulkoministeriksi. Ulkoministerikautta seurasi lyhyehkö diplomaattiura Suomen lähettiläänä [[Kööpenhamina]]ssa ja samanaikaisesti myös [[Budapest]]issa vuosina 1927–1930.<ref name="KB" />
 
==Viimeiset vaiheet==
28 966

muokkausta