Ero sivun ”Kauko Kare” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+muistokirjoitus, jossa mm. syntymä- ja kuolinajat ynnä lisätietoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
'''Kauko Aatos Kare''' (sukunimi vuoteen [[1932]] saakka '''Karén''') ([[19. huhtikuuta]] [[1914]] [[Hattula]] – [[21. maaliskuuta]] [[1996]] [[Helsinki]]) oli [[suomalainen]] kirjailija, toimittaja, kääntäjä ja, kustantaja ja [[Urho Kekkonen|Urho Kekkosen]] ajan tunnettu [[toisinajattelija]]. Kare käytti muun muassa nimimerkkejä ''Kaksiparta'', ''Antti Kaleva Keinonen'', ''Oka'', ''Teemu'' ja ''Martinpoika''.
 
Kauko Kareen isä oli hattulalaisen Vesunnin kartanon omistaja G. A. Karén. Kare pääsi ylioppilaaksi [[Hämeenlinnan lyseo]]sta 1932 ja hän valmistui filosofian kandidaatiksi 1957. Kare työskenteli 1930-luvulta alkaen toimittajana eri lehdissä muun muassa [[Kajaani (lehti)|Kajaani]]-lehdessä sekä oli [[Forssan Lehti|Forssan lehden]] päätoimittaja 1940-luvulla
 
Kare toimi [[WSOY|WSOY:n]] kustannusvirkailijana [[1948]]–[[1951]] ja ''[[Suomalainen Suomi|Suomalaisen Suomen]]'' toimitussihteerinä [[1948]]–[[1952]] sekä [[1957]]–[[1966]]. Hän oli myös julkaisemansa aikakauslehti ''[[Nootti (lehti)|Nootin]]'' päätoimittaja ja johti omistamaansa [[Alea-Kirja|Alea-Kirja Oy]] -kustantamoa vuodesta [[1967]]. Lehtityössään Kare loi linjan, jossa yhdistyvät sotien aikana kehittynyt asevelihenki ja perinteinen [[isänmaallisuus]]. Kareen jyrkän ehdoton ote hänen oikeina pitämiinsä asioihin johti hänet välirikkoon työnantajien kanssa toinen toisensa jälkeen ja näin hän ajautui yksinäiseksi [[freelancer]]-toimittajaksi.<ref name="tarkka"> Tarkka, Jukka: ''Karhun kainalossa: Suomen kylmä sota 1947–1990'', s. 309–310. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-25796-7.</ref> ''Nootti''-lehti oli [[Urpo Lahtinen|Urpo Lahtisen]] [[Lehtimiehet]]-kustantamon julkaiseman skandaalilehti ''[[Hymy (lehti)|Hymy]]n'' ohella 1970-luvulla toistuvasti Neuvostoliiton Suomen-suurlähettilään [[Vladimir Stepanov]]in hampaissa.<ref> Tarkka 2013, s. 348.</ref>