Ero sivun ”A. K. Cajander” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Cajanderin III hallitus: - Ehkä tuo kannattaa ottaa tästä pois, se ei taida olla artikkelissa mainituista lähteistä. |
|||
Rivi 43:
Kolmannen kerran Cajander kohosi pääministeriksi keväällä 1937, tällä kertaa poliitikkona eikä virkamiehenä. [[Cajanderin III hallitus]] muistetaan Suomen ensimmäisenä [[Punamultahallitus|punamultahallituksena]], jonka vahvat puolueet olivat maalaisliitto ja SDP. Kolmantena pyöränä oli pieni edistyspuolue, ja Cajanderille jäi sovittelijan rooli hallituksen vahvojen miesten, [[Juho Niukkanen|Juho Niukkasen]] ja [[Väinö Tanner]]in välissä. Hän aloittikin sittemmin traditioksi muodustuneen niin sanotun [[hallituksen iltakoulu]]n järjestämisen viikoittain. Hallituksen tärkeimmät aikaansaannokset olivat [[kansaneläke]]lain säätäminen, yliopiston pitkän kielikiistan ratkaiseminen ja jahkailun jälkeen myös puolustuslaitoksen uusien perushankintojen aloittaminen. [[Isänmaallinen kansanliike|IKL:n]] lakkautus sen sijaan ei onnistunut, ja [[Ahvenanmaan linnoittaminen|Ahvenanmaan linnoituskysymys]] jäi ratkaisematta.
Hallitus ja etenkin Cajander muistetaan Suomen historiassa kuitenkin parhaiten [[talvisota]]an johtaneesta kehityksestä. Cajanderin ja ulkoministeri [[Rudolf Holsti]]n sekä tämän seuraaja [[Eljas Erkko|Eljas Erkon]] on katsottu hukanneen tilaisuutensa muotoseikkoihin takertumisen (tai huonon poliittisen pelisilmän) vuoksi niin sanotuissa [[Jartsev-neuvottelut|Jartsev-neuvotteluissa]] keväällä 1938, viivytelleen liian pitkään puolustushankintojen aloittamisessa sekä suhtautuneen liian huolettomasti ja naiivisti Neuvostoliiton vaatimuksiin ja sodanuhkaan syksyllä 1939 (ks. [[Talvisodan tausta]])
Sota-aikana Cajander jatkoi vielä rivikansanedustajana, [[Suomen Huolto|Suomen Huollon]] puheenjohtajana ja metsähallituksen johdossa, kunnes kuoli sairauskohtaukseen eduskuntatalossa tammikuussa 1943.
| |||