Ero sivun ”Jalkapallon maailmanmestaruuskilpailut 1934” versioiden välillä

Ensimmäisestä MM-turnauksesta poiketen kisat pelattiin vuonna 1934 [[cup]]-järjestelmällä, jolloin tappion myötä hävinneen joukkueen kisat olivat ohi. Ensimmäisellä kierroksella hävinneiden joukkueiden ottelut jäivät näin ollen yhteen. Neljä vuotta aikaisemmin pelatuissa Uruguayn kisoissa eteläamerikkalaiset olivat lähettäneet parhaat kokoonpanonsa kisoihin parhaiden eurooppalaisten loistaessa poissaolollaan. Italian kisoissa tilanne oli päinvastainen, sillä argentiinalaiset seurat eivät päästäneet parhaita pelaajiaan kisoihin, pelätessäänkoska he pelkäsivät, että heidät houkutellaanhoukuteltaisiin jäämään Italiaan. Brasiliassa taas kärsittiin sisäisistä kiistoista, minkä vuoksi maan joukkue koostui lähes yksinomaan [[Botafogo de Futebol e Regatas|Botafogo]]n pelaajista. Molempien eteläamerikkalaisten kisat päättyivät ensimmäisellä kierroksella. Argentiina hävisi Ruotsille maalein 3-23–2 hukattuaan johtoasemansa kaksi kertaa.<ref name="ekberg36"/> Ruotsi-tappion jälkeen Argentiinan seuraava MM-ottelu pelattiin vasta 24 vuoden jälkeen.<ref name="lim"/> Espanja taas jyräsi Brasilian 3-1,3–1 johdettuaan peliä jo puolen tunnin jälkeen 3-03–0.<ref name="ekberg36"/> Myös muiden Euroopan ulkopuolelta tulleiden joukkueiden kisat päättyivät ensimmäiselle kierrokselle. Yhdysvallat hävisi reservipitoisenakin pelanneelle isäntämaa Italialle 7-17–1.<ref name="ekberg38"/> Turnaukseen yhtenä suosikeista lähtenyt Unkari säästeli myös parhaita pelaajiaan avausottelussa. Se onnistui kuitenkin varamiehistölläänkin voittamaan Egyptin 4-24–2.<ref name="ekberg41"/>

Muissa ensimmäisen kierroksen otteluissa Saksa kohtasi avauskierroksellaensimmäisellä kierroksella Belgian. Saksaan vaikutti voimakkaasti valtion harjoittama [[kansallissosialismi]], joka kontrolloi myös maan jalkapalloa. Saksan mahdollisuuksiin ennen turnausta ei juuri uskottu, mutta se kukisti kuitenkin avausottelussa Belgian 5-25–2.<ref name="ekberg38"/> Itävallan joukkue oli yksi aikakauden parhaista maajoukkueista. Ranska laittoi sen kuitenkin tiukille avausottelussa, ja ensimmäisen kierroksen tasaväkisin ottelu päättyi Itävallan hyväksi vasta jatkoajalla. Myös Tšekkoslovakia tiedettiin ennen kisoja vahvaksi. Sen joukkue koostui lähes kokonaan maan jalkapalloa hallitsevien [[AC Sparta Praha|Sparta]]n ja [[SK Slavia Praha|Slavia]]n pelaajista. Se voitti ensimmäisessä ottelussaan Romanian 2-12–1.<ref name="ekberg41"/> Hollantia pidettiin mahdollisena yllättäjäjoukkueena ennen kisoja, mutta sen tie nousi pystyyn ensimmäisellä kierroksella, kun Sveitsi kaatoi sen 3-23–2.<ref name="ekberg44"/> Ensimmäistä ja toistaiseksi ainoaa kertaa MM-kilpailujen kahdeksan parasta joukkuetta tulivat yksinomaan Euroopasta.<ref name="ekberg43"/>

Puolivälierissä yksi mielenkiintoisimmista ja tasokkaimmista ottelupareista oli Itävallan ja Unkarin kohtaaminen. Entisen [[Itävalta-Unkari]]n perillismaat olivat kohdanneet toisensa perinteisesti vuosittain, viime vuosina itävaltalaiset olivat olleet niskan päällä. Unkari lähti otteluun vaihtamalla puolet edellisen ottelun kokoonpanostaan, mutta Itävalta hallitsi kuitenkin kamppailua ja johti puoliajalla 2-02–0. Unkari tuli kavensi kuitenkin [[György Sárosi]]n rangaistuspotkumaalilla. Pian tämän jälkeen Unkarin [[Imre Markos]] ajettiin ulos kentältä ja tämän lisäksi [[István Avar]] joutui jättämään pelin kesken loukkaannuttuaan. Itävalta pystyi puolustamaan 2-12–1 johtoaan vajaamiehistä Unkaria vastaan ottelun loppuun asti.<ref name="ekberg43"/>

Tšekkoslovakia joutui omassa puolivälierässään tiukoille Sveitsiä vastaan. Tšekkoslovakian joukkue koostui nimekkäistä pelaajista, kirkkaimpina tähtenään muiden muassa [[Oldřich Nejedlý]] ja maalivahti [[František Plánička]]. Sveitsi siirtyi alussa ottelussa johtoon, mutta Tšekkoslovakia oli lopulta liian kova vastus Sveitsille. Ottelu ratkesi Nejedlýn voittomaaliin vasta viimeisenalle 10.kymmenen minuutinminuuttia ennen ottelun aikanapäättymistä.<ref name="ekberg44"/> Saksa ja Ruotsi pelasivat oman puolivälieräottelunsa [[Milano]]ssa rankkasateessa. Ensimmäiset maalit nähtiin 60. minuutin jälkeen, kun Saksan [[Karl Hohmann]] iski kolmessa minuutissa kaksi maalia. Ruotsi onnistui vielä kaventamaan ottelun loppulukemat 2-12–1:een, mutta Saksa eteni välieriin Tšekkoslovakiaa vastaan.<ref name="ekberg44"/>

Puolivälierien tiukin koitos nähtiin Italian ja Espanjan välillä. Italia oli ennakkosuosikki, mutta Espanja oli viime vuosien aikana kirinyt kiinni Euroopan huippumaiden tasoa.<ref name="ekberg43"/> Isäntämaa Italia oli kotikisoissaan ehdottoman pakkovoiton edessä, olihan kyseessä myös poliittinen [[propaganda]], jolla tuotiin ilmi [[fasismi|fasistisen]] järjestelmän ylivertaisuutta.<ref name="ekberg43"/><ref name="ekberg36"/> Italialaisten kauhistukseksi Espanja meni puolen tunnin pelin jälkeen johtoon. Espanjan yksi tukipilareista oli loistava maalivahti [[Ricardo Zamora]], joka torjui ottelussa useat italialaisten yritykset. ItaliaItalian onnistuiainoa maalinteossamaali kerrantuli, kun Zamoraa estettiin pääsemästä palloon erotuomarin näkemättä ja [[Giovanni Ferrari]] onnistui tasoittamaan ottelun. Espanja onnistui vielä maalinteossa, mutta erotuomari hylkäsi maalin kyseenalaisesti paitsiona, vaikka hylätyn maalin tekijä [[Ramón de la Fuente|la Fuente]] oli itse harhauttellut itsensä maalintekotilanteeseen. Ottelun päättyessä tasan ratkaisua yritettiin hakea jatkoajalta. Jatkoajalla italialaiset jyräsivät Zamoran yli, tämä pelasi kuitenkin ottelun loppuun asti pitäen päätöslukemat 1-11–1:ssä. Seuraavan päivän uusintaottelussa hän ei kuitenkaan enää pystynyt pelaamaan.<ref name="ekberg43"/> Zamoran lisäksi moni muukin espanjalaispelaaja oli loukkaantuneena sivussa uusintaottelusta. Espanja joutui vaihtamaan edellisen ottelun avauksesta seitsemän pelaajaa. Uusintaotteluun tuomaria vaihdettiin, mutta kyseenalaisia ratkaisuja ja rumia otteita nähtiin silti.<ref name="when"/><ref name="ekberg43"/> Espanjalaispelaaja telottiin heti alussa pelikyvyttömksi ja 11. minuutilla [[Giuseppe Meazza]] puski pallon kiistanalaisesti Espanjan maaliin. Espanjalta sen sijaan hylättiin kaksi selvältä näyttänyttä maalia ja Italia eteni välieriin.<ref name="ekberg43"/> Otteluita tuominneet sveitsiläinen ja belgialainen erotuomari hyllytettiin tuomaritoiminnasta kotimaissaan.<ref name="ekberg43"/> Italialaisten kyseenalainen voitto ei ollut joukkueen omissa käsissä, sillä taustalla vaikuttaneen [[Mussolini]]n väitettiin lahjoneen tuomarit.<ref name="outside"/>

Italia sai vain kaksi päivää aikaa palautua uusintaottelusta, kun se jo kohtasi Milanon [[Stadio Giuseppe Meazza|San Siro]]lla pelattavassa välierissä Itävallan. Itävalta oli lisäksi joukkueiden välisissä aiemmissa otteluissa ollut selvästi niskan päällä, sillä Italia oli voittanut vain yhden maiden 13 viimeisestä kohtaamisesta. Ottelu olikinoli tasainen, mutta jo alussa saatiin viitteitä Espanja-ottelusta, kun Itävallan maalivahti pudotti pallon Meazzan häiritsemänä käsistään, minkä seurauksena [[Enrique Guaita]] pisti pallinpallon maaliin. Osuma oli kyseenalainen, ja itävaltalaiset syyttivät tuomaria Italian suosimisesta. Ottelussa ei enää nähty muita maaleja, ja Italia eteni loppuotteluun.<ref name="ekberg46"/> Toisessa välierässä Tšekkoslovakia oli Saksaa parempi maalein 3-13–1. Ottelussa maalivahtipeli oli hyvin suuressa roolissa, siinä Tšekkoslovakian Plánička osoittautui Saksan [[Willibald Kreß]]iä vahvemmaksi. Tšekkoslovakian kaikista maaleista vastasi turnauksen maalikuninkuuden voittanut Oldřich Nejedlý.<ref name="ekberg44"/>

Itävallalle pronssiotteluun joutuminen oli suuri pettymys. Myöskään pronssiottelu ei alkanut hyvin, sillä saksalaiset siirtyivät jo puolen minuutin kohdalla johtoon. Saksa halusi voittoa Itävaltaa enemmän ja voitti ottelun maalein 3-23–2.<ref name="ekberg46"/> Itävallalle Italian kisat olivat suuri pettymys, kun taas pelkästään amatööreistä koostunutta Saksan joukkuetta juhlittiin kotimaassaan maailman parhaana amätöörijoukkueena.<ref name="ekberg46"/><ref name="ekberg38"/>

Italian ja Tšekkoslovakian välisen loppuottelun pelipaikka oli [[Stadio Nazionale del PNF]] [[Rooma]]ssa. Ottelua oli seuraamassa myös ''il Duce'' [[Benito Mussolini]], joka sai kunnian ojentaa ottelun voittajajoukkueelle [[Jules Rimet -pokaali]]n. Italia oli päässyt loppuotteluun hyvin kyseenalaisin keinoin, vaikkakin se oli osoittanut olevansa iskukykyinen joukkue. Italian pelaajat kohottivat ennen ottelua kätensä fasistitervehdykseen. Myös ottelun ruotsalaisen erotuomarin [[Ivan Eklind]]in väitettiin käyneen tapaamassa Mussolinia ennen ottelua, mutta tästä ei ole todisteita.<ref name="ekberg49"/>

Pelillisesti ottelussa ei nähty hienouksia. Tšekkoslovakia loi paremmat maalintekopaikat, mutta [[Giampiero Combi]] Italian maalilla torjui tšekkoslovakialaisten yritykset. Molempien maiden puolustukset olivat vahvoja omassa päässään. ja ottelu eteni pitkään maalittomana. Kun ottelua oli pelaamatta parikymmentä minuuttia, [[Antonín Puč]] antoi kulmapotkun, jonka jälkeen pallo ajautui uudelleen hänelle. HänenHän onnistuiyllätti pienestä kulmasta yllättää maalilla pelannutpelanneen CombiCombin, ja Tšekkoslovakia siirtyi johtoon. Pian tämän jälkeen Tšekkoslovakia oli jo kasvattaa johtoaan [[Jiří Sobotka]]n osuttua tolppaan. Italian maailma oli romahtamaisillaan, mutta yhdeksän minuuttia ennen ottelun loppua [[Raimundo Orsi]] rakensi itselleen maalintekotilanteen ja laukaisi kierteisen pallon Tšekkoslovakian maaliin. Ottelu eteni lopulta tasatilanteessa jatkoajalle.<ref name="ekberg49"/> Jatkoajalla Italia löysi kotiyleisön tukemana uusia voimia itsestään. Jatkoajan alussa Italia keskitti Tšekkoslovakian maalille, keskitykseen ehti ensin [[Angelo Schiavio]] joka iski pallon maaliin. Italia oli maailmanmestari.<ref name="ekberg49"/>

Italia ja Mussolini saivat kotikisoissaan haluamansa, mutta muualla maailmassa jälkipuheet jatkuivat tavasta, jolla Italiaa oli autettu tavoitteisiinsa. Osa syytöksistä ei ole totta, mutta joka tapauksessa yksittäiset tapahtumat pelaajista, jotka eivät saaneet pelata, ja tuomareista, jotka eivät olisi saaneet tuomita, sekä kyseenalaiset maalit, yhdistyvät manipulaatioketjuksi ja Italian eduksi. Syytöksistä huolimatta Italialla oli kisoissa loistava joukkue, joka oli ennen turnausta yksi suosikeista. Joka tapauksessa Mussolini saavutti kisoissa omille tavoitteilleen fasismin propagandavoiton.<ref name="ekberg49"/> Symbolisesti neljän päivän kuluttua turnauksen päättymisestä Mussolini tapasi [[Adolf Hitler]]in [[Venetsia]]ssa historiallisessa tapaamisessa. Kokous toimi [[akselivallat|akselivaltojen]] liittouman alkuna ja tapahtumat johtivat lopulta [[toinen maailmansota|toiseen maailmansotaan]].<ref name="when"/>