Ero sivun ”Hugo Backmansson” versioiden välillä

Backmansson oli myös haluttu muotokuvamaalari. Hän palasi Suomeen lopullisesti Venäjän vallankumouksen jälkeen 1917. Viimeiseen, 32 suomalaistaiteilijan yhteisnäyttelyyn Pietarissa hän osallistui maaliskuussa 1917.<ref name="300online" />

 

 

Suomeen palattuaan Backmansson matkusti moneksi vuodeksi Pohjois-Afrikkaan, jossa hän oleskeli pääasiassa Marokossa. Hän tutki etelän voimakasta valoa ja paikallisia ihmisiä, tarkkaili elämää [[Folkloristiikka|folkloristin]] silmin. Ensimmäistä kertaa hän matkusti 1800-luvun lopulla Tunisiaan, jossa maalasi joukon [[Akvarelli|akvarelleja]] ja tyyppikuvia [[Berberi|berbereihin]] kuuluvista [[Tuaregit|tuaregi]]-heimon miehistä. Tutustuminen sosiologi [[Edward Westermarck]]iin vaikutti siihen, että hän asui useita vuosia [[Tanger]]issa ja matkusteli muulikaravaanilla [[Fez]]iin ja maalasi kaupunkien toreilla ja kaduilla. Hän näyttää olleen hurmioitunut eri kansallisuuksista ja kulttuurien moninaisuudesta. Myös [[Marrakesh]] ja [[Casablanca]] näkyvät hänen tuotannossaan. Hänen aiheitaan olivat ratsastavat [[beduiini]]t, jotka esittivät Pohjois-Afrikassa suosittua kiväärileikkiä.