Ero sivun ”Ilkka Pastinen” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Kielenhuoltoa, linkkejä
Tureku (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 7:
Pastinen oli YK:n yleiskokouksessa Suomen valtuuskunnan asiantuntijana tai jäsenenä vuosina 1957–[[1961]], [[1965]], 1969, 1975 ja [[1976]] sekä valtuuskunnan varapuheenjohtajana 1970 ja [[ydinsulkusopimus|ydinsulkusopimuksen]] tarkastuskonferenssin pääsihteerinä 1975 ja aseriisunta-asioiden neuvottelukunnan puheenjohtajana 1975–1976.
 
Pastinen kuului 1960-luvun lopussa ja 1970-luvun alussa ulkoasiainministeriön virkamiesten ns. everstijunttaan, johon kuuluivat myös [[Max Jacobson]], [[Aarno Karhilo]], [[Aimo Pajunen]], [[Risto Hyvärinen]] ja [[Keijo Korhonen]]. He pyrkivät puolustamaan Suomen perinteistä puolueettomuuspolitiikkaa [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] taholta tulleita muutospaineita vastaan ja vastustivat [[Kalevi Sorsa]]n johtamien sosialidemokraattien tavoitteita vahvistaa asemiaan ulkoministeriössä. Everstijuntta ajoi myös huonolla menestyksellä Jacobsonia YK:n pääsihteeriksi. <ref>[http://tuomioja.org/kirjavinkit/2008/05/ilkka-pastinen-uusi-maailmanjarjestys-kylmasta-sodasta-globalisaatioon-otava-368-s-keuruu-2007/ Erkki Tuomiojan arvostelu Pastisen kirjasta ''Uusi maailmanjärjestys'']</ref> Pastisen mukaan nimitys "everstijuntta" oli sikäli harhaanjohtava, että ryhmän jäsenistä tämä sotilasarvo oli vain Risto Hyvärisellä ja Aimo Pajusella, muut olivat reservin luutnantteja tai vänrikkejä. Myös ryhmän toinen nimitys "tohtorikopla" piti Pastisen mukaan vain osittain paikkansa, koska vain Hyvärinen ja Keijo Korhonen olivat väitelleet tohtoreiksi; tosin Jacobsonille myönnettiin myöhemmin valtiotieteen kunniatohtorin arvo.<ref>Ilkka Pastinen: ''Yläkerran ylhäisyys: tuokiokuvia neljältä vuosikymmeneltä ulkoasiainhallinnossa'', s. 265. Helsinki: Otava, 1994.</ref> Keijo Korhosen mukaan molemmat nimitykset keksi silloin SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut [[Paavo Lipponen]], joka oli tuolloin yhtenä kiihkeimmistä vaatimassa Suomelle uutta ulkopoliittista suuntausta "vanhakantaisen" ja "taantumuksellisen" tilalle.<ref>Keijo Korhonen: ''Sattumakorpraali – Korhonen Kekkosen komennossa'', s. 161–162. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951--1-20893-4.</ref>
 
Ilkka Pastinen oli naimisissa vuodesta 1950 [[kansakoulu]]nopettaja Eeva Marja Viitasen ([[1929]]–[[2015]]<ref>Kuolinilmoitus Helsingin Sanomat 3.1.2016 C 24</ref>) kanssa.<ref>[http://runeberg.org/kuka/1978/0704.html Kuka kukin on 1978 (Projekt Runeberg)]</ref> Pastinen kuoli sairaskohtaukseen 89-vuotiaana 12. tammikuuta 2018.<ref name=":0" />