Ero sivun ”Peruskoulu Suomessa” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Uudistusprosessi: lain hyväksyminen 1968 |
→Uudistusprosessi: selvennyspyyntöjä liian tieteelliselle kielenkäytölle |
||
Rivi 28:
Peruskoulua koskien on 1960-luvun loppupuolelta lähtien käynnistynyt neljä uudistuksellista suuntausta suunnilleen samanaikaisesti. Näitä suuntauksia ovat:
# Oppilaan yksilöllistyminen{{selvennä|Yksilöitä ovat aina olleet, mutta ehkä yksilöllisyys otettu paremmin huomioon - ehkä paremmin: oppilaan kohteleminen yksilönä. 3.6.2019}}
# Opettajuuden tieteenalaistuminen{{selvennä|Tarkoittaako opettajankoulutuksen tieteellisyyttä? 3.6.2019}}
# Opetussuunnitelman tavoiterationalisoituminen{{selvennä|Onko siis kyse opiskelutavoitteiden järkiperäisyydestä? 3.6.2019}}
# Koulun dekontekstualisoituminen{{selvennä|Sana ei sovellu yleistietosanakirjaan. Ehkä opiskelu instituutioita tärkeämmäksi? 3.6.2019}}
Oppilaan yksilöllistyminen nousi ensimmäisen kerran esille peruskoulun opetussuunnitelmissa yksilön hyvän noustessa yhteisön hyvän edelle. Uusien opetussuunnitelmien myötä myös opettajien ammatti muuttui ryhmäkeskeisestä yksilökeskeiseksi. Tämä vaikutti ammatti-identiteettien selkiytymiseen, sillä yksilöllistymisen myötä opettajan rooli koulun uudistajana siirtyi virkamiehille ja tutkijoille. Opettajankoulutuksen tieteenalaistumisella tarkoitetaan muutoksia ammatillisissa tietojärjestelmissä. 1967 vuodesta eteenpäin kasvatustieteet nousivat opettajien tietoperustan pohjaksi. 1990-luvulta lähtien taas opettajankoulutuksien päärooliin nousivat [[didaktiikka]] ja filosofia. Didaktiikka ja filosofia hallitsevat asiantuntijapuheita edelleen.
| |||