{{lähde|vuosi=2013|teksti=Tarkoituksella kasvatettuihin koirasusiin risteytetään esimerkiksi arktisia vetokoiria, [[siperianhusky]]a, [[alaskanmalamuutti]]a tai [[alaskanhusky]]a, sekä paimenkoirarotuja, yleensä [[saksanpaimenkoira]]a tai [[valkoinenpaimenkoira|valkoistapaimenkoiraa]]. Lemmikkinä käytetyt koirasudet eivät ole tulosta villin suden ja koiran risteytymästä, vaan koirasusiin käytetyt sudet ovat pääasiassa amerikkalaisia tarhasusia. Tarhasusista osan sukulinjat perustuvat 1940-luvulla turkiksia varten kasvatettuihin susiin. Näiden turkiseläinten jälkeläiset ovat mukautuvaisia, koulutettavia ja kykenemättömiä selviytymään luonnossa.}}
Susiprosentit koirasusissa lasketaan lisäämällä vanhempien prosentit toisiinsa ja jakamalla tulos kahtia. Esimerkiksi 75% koirasuden ja 25% koirasuden pennut ovat 50% susia. Koirasusien tarkoista prosenteista puhuminen on kuitenkin harhaanjohtavaa. Vaikka puhdas susi lisääntyisi puhtaan koiran kanssa, pentueessa voi olla huomattavaa vaihtelua ulkonäössä (fenotyypissä), vaikka niiden prosentit ovat samat. Toisin sanoen, osa pennuista näyttää susimaisemmilta ja osa koiramaisemmilta, vaikka ne ovat geneettisesti 50% koirasusia. Myös saman pentueen sisällä käytös vaihtelee, esim. joillain on enemmän susimaisia piirteitä kuten arkuutta kun taas jotkut ovat avoimempia.
"F-gen" kertoo kuinka monen sukupolven päässä puhdas susi on. "F1" (ensimmäinen sukupolvi) termiä käytetään koirasudesta, jolla toinen vanhemmista on puhdas susi. "F2" (toinen sukupolvi) on kahden sukupolven päässä puhtaasta (eli joku isovanhemmista on susi) jne. Yleensä, mitä kauempana suvussa susi on, sitä koiramaisempi eläin on niin ulkonäöltään kuin käytökseltään. Mieluummin kuin tarkoista prosenteista ja sukupolvista, kannattaa ehkä puhua matalaprosenttisista (low content) (hyvin vähän sutta sisältävät, 0%-40%), keskiprosenttisista (mid content) (lähellä puolisutta, n. 40% - 75%) ja korkeaprosenttisista (high content) (enimmäkseen susi, 75% - 98%).
Koirasudelle ei ole tarkkaa rotumääritelmää.<ref>Nicole 1998, s. 10</ref>
