Ero sivun ”Wilhelm Canaris” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
pEi muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 44:
Natsien vielä siinä vaiheessa luotettavana pitämä Canaris ylennettiin tammikuussa 1940 [[amiraali]]ksi. Hänellä oli kuitenkin jo vaikutusvaltaisia vastustajia, muiden muassa [[Heinrich Himmler]]. Vähitellen Canarisin harjoittama kaksoispeli alkoi paljastua ja hänen asemansa heiketä. Hitler erotti Canarisin Abwehrin johdosta helmikuussa 1944, korvasi hänet [[Walter Schellenberg]]illa ja liitti koko Abwehrin SS:n [[Sicherheitsdienst]]iin (SD).
Joulukuussa 1942 Suomen [[päämaja]]n tiedustelupäällikkö eversti [[Aladár Paasonen]] tapasi Canarisin [[Kööpenhamina]]ssa ja esitti tälle kahdenkeskisessä keskustelussa rohkeasti oman pessimistisen näkemyksensä sodan lopputuloksesta niin Saksan kuin [[Suomi|Suomenkin]] kannalta. Paasosen yllätykseksi Canaris sanoi olevansa täsmälleen samaa mieltä: "Saksa ei voi voittaa sotaa. Itse asiassa olemme jo hävinneet sodan. Puna-armeijaa ei ole lyöty, ja liittoutuneiden voimavarat ovat ehtymättömät." Palattuaan kotimaahan Paasonen selosti Canarisin kanssa käymänsä keskustelun Suomen poliittiselle ja sotilaalliselle johdolle, minkä seurauksena Suomen korkein sotilasjohto ja [[Rangellin hallitus|Rangellin hallituksen]] ydinryhmä asettivat [[Mikkeli]]ssä pitämässään neuvottelussa helmikuussa 1943 tavoitteeksi Suomen irtautumisen suursodasta.<ref>Juha Keskinen: ''Eripuraiset aseveljet.'' Iltalehti 1. kesäkuuta 2019, Viikonvaihde s. 14–15. Alma Media.</ref>
=== Kotiaresti, pidätys ja Flossenbürg ===
| |||