Ero sivun ”Johannes Virolainen” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Presidenttiehdokas 1982: Korjattu kirjoitusvihre Merkkaukset: Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
viitteet paitsi vanhoja niin myös pelkkää sotkua. Nuo samat löytyvät hallituksesta itsestään kertovasta artikkelista |
||
Rivi 2:
| nimi = Johannes Virolainen
| kuva = johannes virolainen 1980.jpg
| kuvateksti =
| arvo = [[Suomen pääministeri]]
| virassa = [[Virolaisen hallitus]]
| presidentti
| varapääministeri
| edeltäjä =
| seuraaja =
| arvo2 = [[Suomen pääministeri#Pääministerin sijainen|Suomen pääministerin sijainen]]
| virassa2 = [[Fagerholmin II hallitus]]<br>11.1.1957–27.5.1957<br>[[Sukselaisen hallitus]]<br>31.10. 1957–29.11.1957<br>[[Fagerholmin III hallitus]]<br>29.8.1958–4.12.1958<br>[[Karjalaisen I hallitus]]<br>13.4.1962–17.12.1963<br>[[Koiviston I hallitus]]<br>22.3.1968–3.5.1970<br>[[Sorsan II hallitus]]<br>15.5.1977–26.5.1979
Rivi 14:
| seuraaja2 = [[Nils Meinander]]<br>[[Reino Oittinen]]<br>[[Onni Hiltunen]]<br>[[Aarne Nuorvala]]<br>[[Päiviö Hetemäki]]<br>[[Eino Uusitalo]]
| arvo3 = [[Suomen valtiovarainministeri]]
| virassa3 = [[Sorsan I hallitus]]
| edeltäjä3 = [[Mauno Koivisto]]
| seuraaja3 = [[Heikki Tuominen (ministeri)|Heikki Tuominen]]
| arvo4
| virassa4 =
| edeltäjä4 = [[Reino Oittinen]]
| seuraaja4 = [[Arvo Salminen]]
| arvo5 = [[Suomen ulkoasiainministeri]]
| virassa5 = [[Kekkosen V hallitus]]
| edeltäjä5 = [[Urho Kekkonen]]
| seuraaja5 = [[Ralf Törngren]]
| arvo6 = [[Suomen maatalousministeri]]
| virassa6 = [[Miettusen I hallitus]]
| edeltäjä6 = [[Juho Jaakkola]]
| seuraaja6 = [[Samuli Suomela]]
| arvo7 = [[Eduskunnan puhemies]]
| virassa7 =
| edeltäjä7 = [[Rafael Paasio]]
| seuraaja7 = [[
▲| virassa8 = 6.4.1945–21.7.1948<br>22.7.1948–25.3.1983<br>21.3.1987–21.3.1991
| syntymäaika = [[31. tammikuuta]] [[1914]]
| syntymäpaikka= [[Viipurin maalaiskunta
| kuolinaika = {{Kuolinaika ja ikä|31|1|1914|11|12|2000}}
| kuolinpaikka = [[Lohja]]
| puolue = [[Maalaisliitto]]/[[Suomen
| ammatti = maanviljelijä
| koulutus = maatalous- ja metsätieteiden tohtori (1951)
| uskonto =
| puoliso = {{Avioliitto|[[Kaarina Virolainen]] (o.s.
| arvonimet = [[Valtioneuvos (Suomi)|valtioneuvos]] (1989)
| allekirjoitus =
| huom =
|}}
'''Johannes Virolainen''' ([[31. tammikuuta]] [[1914]] [[Viipurin maalaiskunta]] – [[11. joulukuuta]] [[2000]] [[Lohja]]) oli [[maalaisliitto]]lainen (sittemmin [[Suomen Keskusta]]) poliitikko ja [[Valtioneuvos (Suomi)|valtioneuvos]].<ref name="v19" /> Hän kuului sotien jälkeisen ajan merkittävimpiin suomalaisiin poliitikkoihin. Hän on toiminut Suomessa toiseksi pisimpään [[Suomen kansanedustaja|kansanedustajana]], yhteensä 42 vuotta vuosina
Hänen ensimmäinen vaimonsa oli filosofian maisteri [[Kaarina Virolainen]] o.s. Päivölä (1916–2005) ja toinen vaimonsa agronomi [[Kyllikki Virolainen]], ent. Stenros, o.s. Salojärvi (1924–2009). Kaarina ja Johannes Virolaisen avioliitto oli lapseton; Kyllikki Virolaisella oli aikaisemmasta avioliitostaan yksi poika.<ref>Seppinen 2002, s. 516.</ref>
== Nuoruus ja sotavuodet ==
Johannes Virolainen syntyi [[Viipurin maalaiskunta|Viipurin maalaiskunnan]] [[Yläsommee]]n kylässä, noin 14 kilometrin päässä [[Viipuri]]sta. Vanhemmat Paavo Virolainen ja Anna-Lydia o.s. Skyttä olivat maanviljelijöitä<ref name="Isänmaan asiat"/>. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Johannes oli ikäjärjestyksessä kuudes. Sisarusten etäinen sukulainen oli kirjailija [[Kyösti Skyttä]].<ref>Seppinen 2002, s. 15.</ref> Virolainen pääsi [[kansakoulu]]n jälkeen Viipurin oppikouluun, josta hän kirjoitti sukunsa ja kotikylänsä ensimmäiseksi [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]]
▲Johannes Virolainen syntyi [[Viipurin maalaiskunta|Viipurin maalaiskunnan]] [[Yläsommee]]n kylässä, noin 14 kilometrin päässä [[Viipuri]]sta. Vanhemmat Paavo Virolainen ja Anna-Lydia o.s. Skyttä olivat maanviljelijöitä<ref name="Isänmaan asiat"/>. Perheessä oli kahdeksan lasta, joista Johannes oli ikäjärjestyksessä kuudes. Sisarusten etäinen sukulainen oli kirjailija [[Kyösti Skyttä]].<ref>Seppinen 2002, s. 15.</ref> Virolainen pääsi [[kansakoulu]]n jälkeen Viipurin oppikouluun, josta hän kirjoitti sukunsa ja kotikylänsä ensimmäiseksi [[Ylioppilastutkinto|ylioppilaaksi]] [[1932]].
===Opinnot===
Valkolakin saatuaan Virolainen suoritti varusmiespalveluksen 1932–1933 yleten reservin [[vänrikki|vänrikiksi]]. [[Reserviupseerikoulu]]ssa hänen oppilastovereinaan olivat muiden muassa myöhempi [[Elinkeinoelämän Keskusliitto|Suomen Työnantajien Keskusliiton]] puheenjohtaja [[Päiviö Hetemäki]] ja myöhempi [[Suomen Pankki|Suomen Pankin]] pääjohtaja [[Klaus Waris]].<ref> Lasse Lehtinen: ''Virolainen– tasavallan isäntärenki'', s. 27. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1980.</ref> Tämän jälkeen Virolainen lähti [[Helsinki]]in opiskelemaan maatalous- ja metsätieteitä ja valmistui
Opintojensa aikana Virolainen oli alkanut suunnitella yliopistomiehen uraa. Valmistuttuaan hän ryhtyi valmistelemaan väitöskirjaa, jonka aiheeksi hän sopi maanviljelystalouden professorin [[Rurik Pihkala]]n kanssa ''Karjalan kannaksen pienviljelijöiden ansiotalouden rakenne''. Virolainen ehti aloittaa aineiston keräämisen väitöskirjaa varten, kunnes talvisota ja Karjalan menettäminen muuttivat niin hänen väitöskirjansa aiheen kuin koko hänen elämänsä suunnan.<ref>Seppo Sarlund: ''Jussi – Suomen neuvos'', s. 246. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15426-5.</ref>
Rivi 66 ⟶ 64:
===Sota-aika===
Sotien aikana Virolaisen ura kietoutui karjalaisten kohtaloihin. [[Talvisota|Talvisodan]] päättäneessä [[Moskovan rauha]]ssa
===Sodan jälkeen===
Virolainen hankki
Samalla Virolaisesta tuli yksi Karjalan evakoiden näkyvimmistä keulakuvista. Jo vuodesta 1940 hän toimi [[Karjalan Liitto|Karjalan Liiton]] maataloussihteerinä sekä sittemmin sen hallituksen jäsenenä ja vuosina 1985–1990 puheenjohtajana.<ref>Sarlund 1999, s. 214–215.</ref> Hän kannatti maltillisesti [[Luovutettu Karjala|Karjala]]n palauttamista [[Suomi|Suomelle]] ja sanoikin, että ainoa tilanne, jolloin hän voisi ottaa ryypyn, on [[Karjala-kysymys|Karjalan palautuksen]] juhlistaminen. Tämän hänen kerrotaan tokaisseen sekä [[Anastas Mikojan]]ille että [[Nikita Hruštšov]]ille. Virolainen oli [[absolutismi (päihteet)|absolutisti]].
Rivi 75 ⟶ 73:
== Varhainen poliittinen ura ==
===Kekkosen luottomies===
Johannes Virolainen nousi eduskuntaan ensimmäisissä sodanjälkeisissä vaaleissa
1950-luvulla Virolainen oli Kekkosen yhteistyökumppanina kaikissa tämän hallituksissa: toisena sisäministerinä 1950–1951, kansliaministerinä 1951, pääministerin sihteerinä 1952–1953, opetusministerinä 1953–1954 ja ulkoasiainministerinä 1954–1956. Ulkoministerikautenaan Virolainen sai "tietämättömän ulkoministerin" liikanimen, koska Kekkonen ja presidentti [[J. K. Paasikivi]] eivät kertoneet hänelle matkastaan Moskovaan loppuvuodesta
===Yöpakkashallitus===
Elokuussa [[1958]] Virolainen otti vastaan ulkoministerin paikan [[K. A. Fagerholm]]in hallituksessa. Hallitus herätti ärtymystä Neuvostoliitossa, koska eduskunnan suurimmaksi puolueeksi noussut SKDL samoin kuin SDP:n vasemmistosiipi oli jätetty oppositioon. Syntyi [[yöpakkaset|yöpakkaskriisi]]: Neuvostoliitto jäädytti taloudelliset neuvottelut Suomen kanssa, kutsui suurlähettiläänsä kotiin Helsingistä ja antoi ymmärtää Fagerholmin hallituksen olevan sille epämieluisa. Ulko- ja sisäpoliittisen painostuksen seurauksena Virolainen ja muut Maalaisliiton ministerit erosivat joulukuussa
Yöpakkashallituksen ulkoministerinä toimiminen löi Virolaiseen vuosikymmeniksi leiman, ja poliittiset vastustajat hyödynsivät sitä osoittaakseen hänet "ulkopoliittisesti epäluotettavaksi". Tapaus myös löi ensimmäiset säröt Virolaisen ja Kekkosen väleihin. Vaikka Kekkonen oli nimittänyt yöpakkashallituksen, hän oli aavistanut ikävyyksiä ja varoittanut Virolaista pysymään sen ulkopuolella; Virolainen puolestaan piti Kekkosen toimintaa kaksinaamaisena. Virolainen säilyi Kekkosen suosiossa vielä pitkään, mutta presidentin maalaisliittolaiseen lähipiiriin eli [[K-linja]]an hän ei koskaan kuulunut.
Rivi 90 ⟶ 88:
== Maalaisliitto-Keskustapuolueen puheenjohtaja ==
===Virolainen pääministeriksi===
Johannes Virolainen valittiin [[1964]] Maalaisliiton puheenjohtajaksi Urho Kekkosen ja K-linjan taustatuella. Keväällä 1964 Kekkonen viestitti Maalaisliitolle, että puoluetta koko sotien jälkeisen ajan johtanut [[V. J. Sukselainen]] oli syrjäytettävä. Muodolliseksi syyksi Sukselaista vastaan keksittiin se, että hän oli osallistunut vanhojen [[Viro|virolaisten]] opiskelutoveriensa juhliin [[Ruotsi]]ssa, mistä [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] pää-äänenkannattaja ''[[Pravda]]'' oli häntä moittinut. Kesän 1964 puoluekokouksessa [[Kouvola]]ssa Virolainen voitti puheenjohtajan vaalissa Sukselaisen täpärästi äänin 888–866.<ref>Jukka Tarkka ja Allan Tiitta: ''Itsenäinen Suomi: seitsemän vuosikymmentä kansakunnan elämästä'', s. 239. Helsinki: Otava, 1987.</ref> Syyskuussa 1964 Suomen pitkäikäisimmäksi [[virkamieshallitus|virkamieshallitukseksi]] noussut [[Reino Lehto|Reino Lehdon]] [[Lehdon hallitus|hallitus]] erosi ja Virolainen muodosti uuden poliittisen hallituksen, johon tulivat Maalaisliiton lisäksi [[Kokoomus]], [[Suomen Kansanpuolue|Kansanpuolue]] ja [[Ruotsalainen kansanpuolue|RKP]]. Hallituksen ulkoministerinä ja pääministerin sijaisena oli [[Ahti Karjalainen]], K-linjan kärkimies ja Virolaisen tuleva kilpailija.<ref>Tarkka & Tiitta, s. 238.</ref>
Rivi 98 ⟶ 95:
===Opetusministerinä===
Virolaisen opetusministerikauden tärkeimmät saavutukset olivat peruskoulu-uudistus sekä uusien yliopistojen ja korkeakoulujen perustaminen eri puolille Suomea. <!--lähde?Saadakseen Ruotsalaisen Kansanpuolueen tuen peruskoulu-uudistukselle Virolainen suostui [[pakkoruotsi|pakolliseen ruotsin opetukseen]] kansa- ja keskikoulujen tilalle perustettavissa peruskouluissa. Näin toisen kotimaisen kielen pakollinen opetus laajeni koko ikäluokkaan peruskoulun seitsemänneltä luokalta alkaen. -->Virolaisen opetusministerivuosiin osuivat myös [[Vanhan valtaus]]
===Vaalitappio 1970===
Virolaisen yritykset tuoda Keskustapuolue kaupunkeihin ja näkyvä toiminta opetusministerinä vaikuttivat osaltaan vuoden
1970-luvulla Virolainen toimi valtiovarainministerinä [[Kalevi Sorsa]]n I hallituksessa 1972–1975 ja maatalousministerinä Sorsan II hallituksessa 1977–1979. Virolainen ja Sorsa olivat Keskustan ja SDP:n välisen punamultayhteistyön takuumiehet, ja etenkin Sorsan I hallituksen aikana ajettiin läpi laajoja yhteiskunnallisia uudistushankkeita. Samalla Virolainen piti huolen siitä, että punamultahallitukset toteuttivat vahvaa aluepolitiikkaa ja että maaseutuväestön asiat pidettiin esillä niiden ohjelmissa. Keskustan puoluejohdossa Virolaista arvosteltiin usein liian läheisistä suhteista Sorsaan, ja osa keskustaväestä koki, että Virolainen oli jopa valmis tinkimään puolueensa kannattajille tärkeistä asioista säilyttääkseen suhteensa Sorsaan. Näin kävi Sorsan ensimmäisen hallituksen toimikauden lopulla niin kutsutun maapaketin ja erityisesti siihen sisältyneen, viljelijät raivostuttaneen lunastuslain suhteen.<ref>Karina Jutila, Matti Simula ja Heikki Vento: ''Johannes Virolainen 1914–2000'', s. 220. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-27783-5.</ref> Virolaisen jo alusta lähtien hankalat suhteet [[Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliitto|MTK
Asianmukainen pukeutuminen oli Virolaiselle tärkeää niin eduskunnassa kuin matkoillakin, ja tätä hän vaati eduskunnan puhemiehenä niin kansanedustajilta kuin eduskunnassa työskennelleiltä toimittajiltakin. Villapaidassa istuntoihin tulleet kansanedustajat hän komensi kotiin vaihtamaan vaatteensa. Lisäksi hänen mielestään varsinkin nuorempien kansanedustajien olisi kannattanut "turhanpäiväisten iltamenojen" sijasta kehittää vieraiden kielten taitojaan, mihin eduskunnassa olisi ollut hyvät mahdollisuudet. Virolainen itse hallitsi vaivattomasti kaikki [[skandinaaviset kielet]], [[englannin kieli|englannin]], [[saksan kieli|saksan]] ja [[venäjän kieli|venäjän]].<ref>Sarlund 1999, s. 169–170.</ref>
Rivi 117 ⟶ 114:
== Viimeinen vuosikymmen politiikassa ==
[[Tiedosto:1982 - Yöpakkasista juhannuspommiin.jpg|thumb|left|Presidentti Kekkonen nimitti toukokuussa 1979 [[Koiviston II hallitus|Mauno Koi­vis­ton johtaman uuden halli­tuk­sen]], jonka ulko­puolelle kokoo­mus jätettiin. Juuri edus­kunnan puhe­mieheksi valittu keskusta­puolueen Johannes Virolainen sel­vitti halli­tuksen muodos­ta­mista ja kokoon­panoa Suomen Kuva­lehden haas­tattelussa. Viro­lainen kertoi syynä olevan ''”yleiset syyt, jotka jokainen käsittää, kun ottaa huo­mioon Suomen aseman”''. Presidentti Kekkonen raivostui asiasta ja sanoi Virolaisen antaneen ''”väärän kuvan Suomen ulko­politiikasta ja kansain­välisestä asemasta”''.]]
===Juhannuspommi===
Virolaisen ja presidentti Urho Kekkosen välit alkoivat huonontua 1970-luvulla, ja Kekkosta kannattanut Keskustapuolueen K-linja arvosteli häntä puolueen sisällä. Lopullinen välirikko heidän välillään tapahtui [[Eduskuntavaalit 1979|vuoden 1979 eduskuntavaalien]] jälkeen. Vaaleissa Kokoomus oli saanut suuren vaalivoiton ja noussut Keskustanpuolueen ohi maan toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Tästä huolimatta hallitus koottiin totuttuun tapaan Keskustapuolueen ja vasemmiston varaan ja Kokoomus jätettiin oppositioon. Keskustapuolueen puheenjohtaja Virolainen, joka itse oli jättäytynyt pois ministerivastuusta, harmitteli ''[[Suomen Kuvalehti|Suomen Kuvalehden]]'' haastattelussa sitä, että jatkuvasti kannatustaan kasvattanutta Kokoomusta ei otettu hallitukseen. Virolaisen mukaan taustalla olivat ulkopoliittiset "yleiset syyt", toisin sanoen Neuvostoliiton vastustus ja uusien [[Yöpakkaset|yöpakkasten]] pelko.<ref name="JH/1999"/> Virolaisen lausunto suututti presidentti Kekkosen, joka moitti Virolaista julkisesti ja sanoi tämän aiheuttaneen Suomen ulkopoliittiselle kuvalle "arvaamatonta vahinkoa". Lehdistö risti kesäkuun lopulla tapahtuneen kiistan "[[juhannuspommi]]ksi".
Rivi 132 ⟶ 129:
Kun Keskustan Uudenmaan piiri asetti Virolaisen eduskuntaehdokkaakseen joulukuussa 1982, edessä näyttivät aluksi olevan hänen kannaltaan rutiininomaiset vaalit. Hänen tielleen osui kuitenkin henkilökohtaisia vastoinkäymisiä. Juuri vaalien alla alettiin näyttävästi puida niin kutsuttua [[Noppa-juttu]]a, jonka yhteydessä Virolaisen väitettiin vaatineen tamperelaiselta Rakennusliike Nopalta lahjuksia Keskustapuolueelle. Virolainen itse piti häneen kohdistunutta rikosepäilyä osana SMP:n kunniapuheenjohtajan Veikko Vennamon alulle panemaa [[rötösherrajahti]]a, jota hän itse kuvasi julkisen uransa ikävimmäksi ja epämiellyttävimmäksi kokemukseksi. Hän vapautui lahjussyytteistä lopullisesti vasta syksyllä [[1986]]; sen sijaan Keskustapuolue tuomittiin menettämään valtiolle satojatuhansia markkoja.<ref>Johannes Virolainen: ''Viimeinen vaalikausi'', s. 72.</ref>
Virolainen joutui itse lahjontayrityksen kohteeksi tammikuussa
[[Eduskuntavaalit 1983|Vuoden 1983 eduskuntavaaleista]] tuli protestipuolue SMP:n toinen voittokulku vuoden 1970 jälkeen; puolue vei ääniä niin Keskustalta kuin SKDL:ltäkin. Keskustan kanssa vaaliliitossa olleet [[Suomen Kristillisdemokraatit|kristilliset]] onnistuivat äänien keskittämisessä erinomaisesti [[Impi Muroma]]n noustessa kansanedustajaksi yli 7 000 äänellä. Uudenmaan keskustalaisista ehdokkaista Marjatta Väänänen sai reilut 6 100 ääntä ja säilytti paikkansa. Valtakunnallista huomiota herätti, että Virolaisen saamat 5 626 ääntä eivät riittäneet läpimenoon, vaan hän putosi 38 eduskuntavuoden jälkeen.<ref>Seppinen 2002, s. 554.</ref>
Virolaisen suosiota laski myös vuonna
===IPU:n puheenjohtajana===
Virolaisen nimi oli ollut esillä [[Parlamenttienvälinen liitto|Parlamenttienvälisen liiton]] (IPU) puheenjohtajaksi jo 1970-luvun puolivälin tienoilla, mutta presidentti Urho Kekkonen ei ollut innostunut asiasta, eikä Virolainen itsekään lähtenyt ehdokkaaksi. Taustalla vaikutti [[Max Jakobson]]in epäonnistuminen [[Yhdistyneet Kansakunnat|YK:n]] [[Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteeri|pääsihteerikilvassa]] hieman aiemmin. Vuonna 1982 Virolainen valittiin IPU:n puheenjohtajaksi perinpohjaisen kampanjan tuloksena pääasiassa sitoutumattomien maiden tuella, mutta hän sai hajaääniä myös muutamilta arabimailta ja [[Pohjois-Atlantin liitto|sotilasliitto NATO:n]] jäsenmailta. Virolaisen vastaehdokkaana oli maanpaossa asunut [[Libanon|libanonilainen]] diplomaatti.<ref>Sarlund, s. 176–177.</ref>
Syksyllä 1982 syntyi kiista [[
===Viimeinen vaalikausi===
Virolainen ei halunnut päättää pitkää poliittista uraansa eduskunnasta putoamiseen, joten hän palasi Arkadianmäelle
Kotiseudullaan Viipurin maalaiskunnan Yläsommeen kylässä Virolainen kävi kesällä [[1988]] ensimmäistä kertaa 44 vuoteen.<ref>Sarlund 1999, s. 210.</ref>
Rivi 151 ⟶ 148:
[[Kuva:Johannes Virolaisen muistomerkki.jpg|thumb|250px|Johannes Virolaisen muistomerkki Lohjalla.]]
[[Kuva:Virolaisen hauta, Lohja.jpg|thumb|250px|Johannes ja Kyllikki Virolaisen hauta Lohjan Pyhän Laurin kirkon hautausmaalla.]]
Johannes Virolainen nimitettiin
1980-luvun alkupuolelta lähtien Virolainen julkaisi ahkerasti omiin muistiinpanoihinsa pohjautuvia muistelmateoksia, joita monet Suomen poliittisen historian, varsinkin Paasikiven ja Kekkosen kausien, tutkijat ovat käyttäneet lähteinään omissa tutkimuksissaan. Teoksissaan ''Karjalaiset Suomen kohtaloissa'' ja ''Siirtokarjalaiset 1941–44'' Virolainen kuvaili karjalaisen siirtoväen vaiheita talvi- ja jatkosodan aikana. Johannes ja Kyllikki Virolainen avasivat kotitilansa Vironperän yleisölle ja näkyivät juhlissa ja lehtien sivuilla. Vironperällä oli julkisesti esillä valmistuttuaan suurta huomiota herättänyt, venäläisen [[Ilja Glazunov]]in Virolaisesta maalaama kookas muotokuva.
Rivi 161 ⟶ 158:
Kun yhdysvaltalaista [[Kauniit ja rohkeat]] -saippuasarjaa alettiin esittää Suomessa 1990-luvulla, myös Kyllikki ja Johannes Virolainen tunnustautuivat sen uskollisiksi ystäviksi. Manageri [[Hessu Reijonen]] toi sarjan näyttelijöitä näiden Suomen-vierailujen yhteydessä käymään myös Vironperällä.<ref>Sarlund 1999, s. 234.</ref>
Johannes Virolainen kuoli Lohjan sairaalassa joulukuussa
Virolaisen kirjallinen arkisto on luovutettu [[Kansallisarkisto]]on, jossa aineistoa on 22 hyllymetriä.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä=Nitovuori, Bjarne | Otsikko=Virolainen i Kekkonens skugga | Julkaisu=Hufvudstadsbladet | Ajankohta=4.11.2017 | Sivut=40 | www=http://www.hbl.fi/artikel/virolainen-i-kekkonens-skugga-2/ }}</ref>
Rivi 215 ⟶ 212:
===Viitteet===
{{Viitteet|sarakkeet|viitteet=
*<ref name="v19">{{Edustajamatrikkeli|nro=231}}</ref>
*<ref name="v20">[http://www.eduskunta.fi/thwfakta/tilasto/heteka/hx82D0-su.htm Pitkäaikaisimmat kansanedustajat 1907–.] Eduskunta – edustajamatrikkeli</ref>
*<ref name="v21">[http://valtioneuvosto.fi/tietoa/historiaa/hallitukset-ja-ministerit/raportti/-/r/v5s/ministeripaivatRaportilla Suomen ministerit lueteltuna ministeripäivien mukaan] Valtioneuvosto.</ref>
<ref name="Isänmaan asiat">Seppinen 2002: 14.</ref>
*<ref name="JH/1999">Jussila, Hentilä, Nevakivi 1999: 307.</ref>
Rivi 271 ⟶ 239:
{{Suomen vuoden 1982 presidentinvaalien ehdokkaat}}
{{Keskustan ehdokkaat presidentinvaaleissa}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Reino R. Lehto]]
|Seuraaja=[[Rafael Paasio]]
|Titteli=[[Suomen pääministeri]]
|Kommentti =
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Urho Kekkonen]]<br>[[Ralf Törngren]]<br>[[Paavo Hynninen]]
|Seuraaja=[[Ralf Törngren]]<br>[[Paavo Hynninen]]<br>[[K.-A. Fagerholm]]
|Titteli=[[
|Kommentti=1954–1956<br>1957<br>1958}}
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Reino Oittinen]]<br>[[Arvo Salminen]]<br>[[Kerttu Saalasti]]<br>[[Reino Oittinen]]
|Seuraaja=[[Arvo Salminen]]<br>[[Kerttu Saalasti]]<br>[[Kerttu Saalasti]]<br>[[Jaakko Numminen]]
|Titteli=[[Suomen opetusministeri]]
|Kommentti=
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Einari Jaakkola]]<br>[[Heimo Linna]]
|Seuraaja=[[Samuli Suomela]]<br>[[Taisto Tähkämaa]]
|Titteli=[[Suomen maa- ja metsätalousministeri]]
|Kommentti=
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Mauno Koivisto]]
|Seuraaja=[[Heikki Tuominen (ministeri)|Heikki Tuominen]]
|Titteli=[[Suomen valtiovarainministeri]]
|Kommentti=
{{Edeltäjä-seuraaja|Logo=
|Edeltäjä=[[Rafael Paasio]]<br>[[Ahti Pekkala]]
|Seuraaja=[[V. J. Sukselainen]]<br>[[Erkki Pystynen]]
|Titteli=[[Eduskunnan puhemies]]
|Kommentti=
{{auktoriteettitunnisteet}}
{{AAKKOSTUS:Virolainen, Johannes}}
|