Ero sivun ”Suomen Keskusta” versioiden välillä

43 merkkiä lisätty ,  8 kuukautta sitten
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] jälkeen alkoi uuden ulkopoliittisen suuntautumisen vaihe. Maalaisliiton kansanedustaja [[Urho Kekkonen]] oli sodan jälkeen useasti pääministerinä. [[Suomen presidentinvaali 1956|Vuoden 1956 presidentinvaaleissa]] Kekkonen, joka oli pääministerinä muun muassa luovuttanut Suomeen paenneen [[metsäveljet|Viron vastarintaliikkeen]] jäsenen Neuvostoliittoon, sai suostuteltua [[KGB]]:n tukemaan häntä. Viisi päivää ennen valitsijamiesten kokoontumista Suomen kommunistit määrättiin äänestämään Kekkosta. Kommunistien äänillä Kekkonen yllättäen voitti vaalit pienimmällä mahdollisella marginaalilla. Kekkosen valtaa lisättiin [[noottikriisi]]ssä ja KGB:n vaatimuksesta [[Suojelupoliisi]] täytettiin maalaisliittolaisilla.<ref name="rentola">{{Verkkoviite | Osoite= https://helda.helsinki.fi/handle/10224/4054 | Nimeke= ''President Urho Kekkonen of Finland and the KGB'' | Ajankohta= 2008 | Tekijä= Rentola, Kimmo | Julkaisija= Helsingin yliopisto }}</ref> Kekkonen kohosi neuvostoystävyyttä korostavan linjan johtohahmoksi.
 
Presidentin valta vahvistui lähinnä idänpolitiikan ([[YYA-sopimus]] ja [[ETYK]]) ja länsi-integraation ([[EFTA]]:n liitännäisjäsenyys ja [[EEC]]-vapaakauppasopimus) turvaamiseksi, sillä samalla ei haluttu menettää Suomen ja [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] välistä [[bilateraalikauppa]]a. Tämä yhdessä [[Suomen Sosialidemokraattinen Puolue|SDP:n]] puoluehajaannuksen kanssa johti siihen, että presidentin voimakasta osallistumista alettiin lähinnä hänen sosiaalidemokraattisten vastustajiensa piirissä pitää [[ruoskaparlamentarismi]]na. Myös oikeistosta nousi kriittisiä ääniä, kuten [[Tuure Junnila]], [[Georg C. Ehrnrooth]] ja [[Kullervo Rainio]], jotka muodostivat [[Perustuslaillinen kansanpuolue|Perustuslaillisen kansanpuolueen]]. Toinen näkyvä vastustaja oli entinen maalaisliittolainen [[Veikko Vennamo]], joka oli perustanut oman puolueen jo 1959.
 
Puolueen sisälle muodostui idänpolitiikkaa, vasemmistoyhteistyötä ja Kekkosta tukemaan miltei puolueoppositioksi niin sanottu ''K-linja''. Linjan sisältönä oli "mennä niin vasemmalle, että hirvittää".{{lähde}} [[K-linja]]n edustajiin skeptisesti suhtautuneita alettiin kutsua [[musta tusina|mustaksi tusinaksi]]. Tällä annettiin ymmärtää, että puolueen sisällä on oikeistoryhmittymä.{{lähde}}
Rekisteröitymätön käyttäjä