Ero sivun ”Vapaa Saksan ammattiyhdistysten liitto” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Merkkaus:  seulottavat 
rv, eston kiertoa (WPK)
Rivi 1:
[[Kuva: FDGB Emblem.svg|150 px|thumb|250px|Vapaan Saksan vapaanammattiyhdistysten ammattiyhdistysliitonliiton tunnus.]]
{{Korjattava/nimi|Saksan vapaa ammattiyhdistysliitto|Suomen kielessä ensin substantiivi (genetiivissä), sitten adjektiivi, esim. [[Saksan vapaa nuoriso|'''Saksan''' vapaa nuoriso]]/Freie '''Deutsche''' Jugend, [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|'''Saksan''' kansallissosialistinen työväenpuolue]]/Nationalsozialistische '''Deutsche''' Arbeiterpartei.}}
'''Vapaa Saksan vapaaammattiyhdistysten ammattiyhdistysliittoliitto''' ({{k-de|Freier Deutscher Gewerkschaftsbund}}, lyh. FDGB) oli [[Itä-Berliini]]ssäSaksan jademokraattinen [[Itä-Saksatasavalta|Saksan demokraattisessa tasavallassa]]ssa toiminut ammattiyhdistysten keskusjärjestö 1945-1990. SilläPoliittisten olipuolueiden kiintiöidytlailla edustajapaikatse Itä-Saksanoli edustettuna [[parlamenttiKansallinen rintama (DDR)|parlamentissa]],Kansallisessa [[Kansankamaririntamassa]]ssa, jossaja se kuuluilähetti [[kommunismi|kommunisti]]puolueenmyös eliedustajiaan [[SaksanDDR:n sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Saksan sosialistisen yhtenäisyyspuolueen]] (SED) johtamaanparlamenttiin, [[Kansallinen rintama (DDR)Volkskammer|Kansalliseen rintamaanKansankamariin]].
[[Kuva: FDGB Emblem.svg|150 px|thumb|Saksan vapaan ammattiyhdistysliiton tunnus]]
 
== FDGB:n synty ==
Ammatillinen yhdistyminen alkoi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] miehitysvyöhykkeellä [[Saksa]]ssa melko pian miehityksen jälkeen. Vapaa Saksan ammattiyhdistysten liitto järjestäytyi itsenäisten ammattijärjestöjen kattojärjestöksi ensin [[Berliini]]ssä jo kesällä [[1945]] ja koko Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle toiminta laajeni helmikuussa [[1946]]. Alussa mukana oli myös kristillisiä ja sosiaalidemokraattisia työväenjärjestöjä, mutta johtoasema oli alusta alkaen kommunisteilla.
 
FDGBVuonna [[1950]] Vapaa Saksan ammattiyhdistysten liitto ilmoitti 1950, ettei se enää ole "pelkkä ammattiyhdistys" ({{k-de|"''Nurgewerkschaft"}}''), vaan että se on valmis ottamaan sille "yhteiskunnassa kuuluvan roolin [[proletariaatti|työväenluokan]] johtamisessa [[sosialismi|sosialistisen]] yhteiskunnan rakentamiseen". Järjestö tunnusti kommunistisen[[Saksan sosialistinen yhtenäisyyspuolue|Sosialistisen yhtenäisyyspuolueen]] SED:n roolin "työväenluokan etujoukkonaparhaimmistona ja [[luokkataistelu]]nluokkataistelun johtajana", selitti tukevansa sosialistisen yhteiskunnan rakentamista ja [[suunnitelmatalous|suunnitelmatalouden]] täytäntöönpanoa sekä tunnustavansa Neuvostoliiton roolin "kansainvälisen työväenluokan johtajana". FDGB luopui samalla myös [[lakko]]-oikeudestaan. Lakot olivat sen mukaan tulleet mahdottomiksi, koska nyt "työväenluokka omisti nyt tehtaat ja tuotantolaitokset". Täten työläiset olisivat lakkoilleet itseään vastaan.
[[Ammattiyhdistys|Ammatillinen yhdistyminen]] alkoi [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] [[liittoutuneiden miehitysvyöhykkeet Saksassa ja Itävallassa|miehitysvyöhykkeillä Berliinissä ja muualla Saksassa]] pian [[itärintama (toinen maailmansota)|toisen maailmansodan]] päätyttyä. Saksan vapaa ammattiyhdistysten liitto perustettiin Itä-Berliinissä kesällä 1945 ja Neuvostoliiton Saksan-miehitysvyöhykkeelle toiminta laajeni alkuvuodesta 1946. Alussa mukana oli myös [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|sosiaalidemokraatti]]sia ja [[Saksan kristillisdemokraattinen unioni (DDR)|kristillisdemokraatti]]sia ammattiyhdistyksiä, mutta johtoasema oli alusta alkaen [[Saksan kommunistinen puolue|kommunisteilla]].
 
== Järjestörakenne ==
FDGB liitto ilmoitti 1950, ettei se enää ole "pelkkä ammattiyhdistys" ({{k-de|"Nurgewerkschaft"}}), vaan että se on valmis ottamaan sille "yhteiskunnassa kuuluvan roolin [[proletariaatti|työväenluokan]] johtamisessa [[sosialismi|sosialistisen]] yhteiskunnan rakentamiseen". Järjestö tunnusti kommunistisen SED:n roolin "työväenluokan etujoukkona ja [[luokkataistelu]]n johtajana", selitti tukevansa sosialistisen yhteiskunnan rakentamista ja [[suunnitelmatalous|suunnitelmatalouden]] täytäntöönpanoa sekä tunnustavansa Neuvostoliiton roolin "kansainvälisen työväenluokan johtajana". FDGB luopui samalla myös [[lakko]]-oikeudestaan. Lakot olivat sen mukaan tulleet mahdottomiksi, koska nyt "työväenluokka omisti tehtaat ja tuotantolaitokset". Täten työläiset olisivat lakkoilleet itseään vastaan.
[[Kuvakuva: Bundesarchiv Bild 183-82830-0002, Helsinki, MS "Fritz Heckert.jpg|150px|thumb|250px|FDGB:n laiva ''"Fritz Heckert''" tuomassa lomamatkailijoita Helsinkiin keväällä 1961.]]
FDGB koostui kuudestatoistanoin viidestätoista ammattiliitosta. NäistäVuonna [[1986]] näistä suurimpia olivat metallityöväenliitto IG Metall (1,8 miljoonaa jäsentä), Kaupan ja ravitsemustyöntekijöiden liitto Die Gewerkschaft Handel, Nahrung und Genuss (1,1 miljoonaa), rakennustyöläisten liitto IG Bau-Holz (950 000) sekä valtion ja kuntatyöntekijöiden ammattiliitto Die Gewerkschaft der Mitarbeiter der Staatsorgane und Kommunalwirtschaft (840 000). FDGB:n jäsenlehti oli "Tribüne". Järjestö oli [[Maailman ammattiyhdistysten liitto|MaailmanKansainvälisen ammattiyhdistysten liiton]] jäsen.
 
Muiden Itä-SaksanDDR:n järjestöjen tavoin FDGB oli keskitetysti ja hierarkkisesti järjestetty. Pienin järjestöllinen osa oli "[[kollektiivi]]", jonka muodostivat yhden työpaikan tai osaston työntekijät, työnjohtajat ja puoluevirkailijat. Kollektiivi valitsi työpaikan [[luottamusmies|luottamusmiehet]] – alimmat FDGB:n viranhaltijat – avoimissa vaaleissa, mutta. vainVain poliittisesti luotettavat jäsenet saattoivatvoivat tulla kyseeseen luottamusmiehinä. Ylemmät viranhaltijat, osaston luottamusmiehistä aina kombinaattien pääluottamusmiehiin olivat lähestulkoon aina SED:n jäseniä, vaikka yksittäistapauksissa myös luotettavia ''[[blokkipuolue#Saksan demokraattinen tasavalta (DDR)|blokkipuolue]]iden'' jäseniä voitiin valita. Järjestön korkein päättävä elin oli yleiskokous. Herbert Wanken kuoleman (1975) jälkeen FDGB:n johtajana (virallisesti johtokunnan puheenjohtajana) toimi Harry Tisch aina vuoteenDDR:n hajoamiseen vuonna [[1989]]. Hän oli myös SED:n keskuskomitean jäsen.
== Järjestörakenne ==
 
Harry Tischin erottua FDGB:tä johti Berliinin aluepäällikkö Annelis Kimmel. Alkuvuodesta1. helmikuuta 1990 hänen tilalleen valittiin Helga Mausch, joka syrjäytettiin jo saman vuoden toukokuussa. Samalla koko FDGBDFGB hajotettiin. AmmattijärjestötYksittäisen ammattijärjestöt liittyivät tämän jälkeen [[:de:Saksan liittotasavallassa toimineeseen keskusjärjestöön Deutscher Gewerkschaftsbund|Saksan ammattiyhdistysliitto]]on (DGB):hen.
FDGB koostui kuudestatoista ammattiliitosta. Näistä suurimpia olivat metallityöväenliitto IG Metall (1,8 miljoonaa jäsentä), Kaupan ja ravitsemustyöntekijöiden liitto Die Gewerkschaft Handel, Nahrung und Genuss (1,1 miljoonaa), rakennustyöläisten liitto IG Bau-Holz (950 000) sekä valtion ja kuntatyöntekijöiden ammattiliitto Die Gewerkschaft der Mitarbeiter der Staatsorgane und Kommunalwirtschaft (840 000). FDGB:n jäsenlehti oli "Tribüne". Järjestö oli [[Maailman ammattiyhdistysten liitto|Maailman ammattiyhdistysten liiton]] jäsen.
[[Kuva: Bundesarchiv Bild 183-82830-0002, Helsinki, MS "Fritz Heckert.jpg|150px|thumb|FDGB:n laiva ''Fritz Heckert'' tuomassa lomamatkailijoita Helsinkiin keväällä 1961]]
 
Muiden Itä-Saksan järjestöjen tavoin FDGB oli keskitetysti ja hierarkkisesti järjestetty. Pienin järjestöllinen osa oli "[[kollektiivi]]", jonka muodostivat yhden työpaikan tai osaston työntekijät, työnjohtajat ja puoluevirkailijat. Kollektiivi valitsi työpaikan [[luottamusmies|luottamusmiehet]] – alimmat FDGB:n viranhaltijat – avoimissa vaaleissa, mutta vain poliittisesti luotettavat jäsenet saattoivat tulla kyseeseen luottamusmiehinä. Ylemmät viranhaltijat, osaston luottamusmiehistä aina kombinaattien pääluottamusmiehiin olivat lähestulkoon aina SED:n jäseniä, vaikka yksittäistapauksissa myös luotettavia ''[[blokkipuolue#Saksan demokraattinen tasavalta (DDR)|blokkipuolue]]iden'' jäseniä voitiin valita. Järjestön korkein päättävä elin oli yleiskokous. Herbert Wanken kuoleman (1975) jälkeen FDGB:n johtajana (virallisesti johtokunnan puheenjohtajana) toimi Harry Tisch aina vuoteen 1989. Hän oli myös SED:n keskuskomitean jäsen.
 
Harry Tischin erottua FDGB:tä johti Berliinin aluepäällikkö Annelis Kimmel. Alkuvuodesta 1990 hänen tilalleen valittiin Helga Mausch, joka syrjäytettiin jo saman vuoden toukokuussa. Samalla koko FDGB hajotettiin. Ammattijärjestöt liittyivät tämän jälkeen [[:de:Deutscher Gewerkschaftsbund|Saksan ammattiyhdistysliitto]]on (DGB).
 
Vielä maaliskuussa 1990 FDGB yritti rekisteröityä kansankamarivaaleihin valitsijayhdistykseksi, mutta sen hakemus hylättiin, koska kyseessä ei ollut poliittinen puolue.
 
FDGB:llä oli oma korkeakoulu, Ammattiyhdistyskorkeakoulu "Fritz Heckert".
FDGB ylläpiti [[:de:Fritz Heckert|Fritz Heckert]]-[[:de:Gewerkschaftshochschule „Fritz Heckert“|ammattiyhdistyskorkeakoulu]]a [[Bernau bei Berlin]]issä.
 
== Jäsenyys FDGB:ssä ==
Virallisesti jäsenyys FDGB:ssä ja sen jäsenammattijärjestöissä oli vapaaehtoista, mutta käytännössä jäseneksi liittymättömiä painostettiin, eikä heillä ollut mahdollisuuksia edetä urallaan. Liittymismaksu oli yksi [[Saksan demokraattisen tasavallanDDR:n markka]], kuukausittaiset jäsenmaksut oli sidottu kuukausipalkkaan. Ammattiyhdistysten kautta kerättiin myös varoja työeläkekassoihin, sairauskassoihinsairaskassoihin ja opintorahastoihin. Vuonna 1986 98 % Itä-SaksanDDR:n työntekijöistätyöläisistä kuului FDGB:hen, jolla oli 9,6 miljoonaa jäsentä. Se oli Itä-SaksanDDR:n kansalaisjärjestöistä suurin, ja se lähetti myös SED:n jälkeen suurimman ryhmän maan parlamenttiin Kansankamariin. Järjestöllä oli kiintiöitynä 61 kansanedustajaa.
 
Virallisesti jäsenyys FDGB:ssä ja sen jäsenammattijärjestöissä oli vapaaehtoista, mutta käytännössä jäseneksi liittymättömiä painostettiin, eikä heillä ollut mahdollisuuksia edetä urallaan. Liittymismaksu oli yksi [[Saksan demokraattisen tasavallan markka]], kuukausittaiset jäsenmaksut oli sidottu kuukausipalkkaan. Ammattiyhdistysten kautta kerättiin myös varoja työeläkekassoihin, sairauskassoihin ja opintorahastoihin. Vuonna 1986 98 % Itä-Saksan työntekijöistä kuului FDGB:hen, jolla oli 9,6 miljoonaa jäsentä. Se oli Itä-Saksan kansalaisjärjestöistä suurin ja se lähetti myös SED:n jälkeen suurimman ryhmän maan parlamenttiin Kansankamariin. Järjestöllä oli kiintiöitynä 61 kansanedustajaa.
 
FDGB:n jäsenillä oli erilaisia jäsenetuja, kuten alennuksia Itä-Saksan rautateillä, [[Deutsche Reichsbahn]]illa. Järjestö piti myös yllä työmaakanttiineja. Heillä oli myös mahdollisuus päästä ammattiyhdistyksen järjestämille lomille ja vapaa-ajan viettoihin kotimaassa ja muissa sosialistisissa maissa. Ammattiyhdistykset saattoivat myös maksaa jäsenilleen hätäapua äkillisessä sosiaalisessa ja taloudellisessa ahdingossa tai järjestää korottomia lainoja. Työtapaturmissa surmansa saaneiden omaiset saivat ammattijärjestöltä kuolinrahan.
 
FDGB:n jäsenillä oli erilaisia jäsenetuja, kuten alennuksia Itä-SaksanDDR:n valtion rautateillä, [[Deutsche Reichsbahn]]illa. Järjestö piti myös yllä työmaakanttiinejatyömaakanttiineita. Heillä oli myös mahdollisuus päästä ammattiyhdistyksen järjestämille lomille ja vapaa-ajan viettoihin kotimaassa ja muissa sosialistisissa maissaulkomaissa. Ammattiyhdistykset saattoivatvoivat myös maksaa jäsenilleen hätäapua äkillisessä sosiaalisessa ja taloudellisessa ahdingossa tai järjestää korottomia lainoja. Työtapaturmissa surmansa saaneiden omaiset saivat ammattijärjestöltä kuolinrahan.
{{Commonscat|Freier Deutscher Gewerkschaftsbund}}
 
[[Luokka:Ammattiliitot]]
[[Luokka:Saksan demokraattinen tasavalta]]