Ero sivun ”PIK-5” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
tietolaatikon säätöä |
→Rakenne: k-de |
||
Rivi 90:
== Rakenne ==
PIK-5 oli ylätasoinen puurakenteinen purjelentokone. Konetyyppi sai vaikutteita puolalaisesta [[W.W.S.1 Salamandra]] -purjelentokoneesta,<ref name="raunio1995s68-69"/> ja se suunniteltiin vuoden 1939 BVS-kuormitusmääräysten ({{k-de|Bauvorschriften für Segelflugzeuge}}) mukaisesti.<ref name="worldssailplanes_s23-26">{{Kirjaviite | Tekijä =Wilkinson, K. G. et al. (toim.) | Nimeke =The World's Sailplanes / Die Segelflugzeuge der Welt / Les Planeurs du Monde Volume II | Vuosi =kesäkuu 1958 | Sivu =23–26 | Julkaisupaikka =Zurich | Julkaisija =Organisation Scientifique et Technique Internationale du Vol a Voile (OSTIV) | Suomentaja = | Tunniste = | Isbn = | www =https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/bga-sg-archive/Books/The%20World%27s%20Sailplanes.pdf | www-teksti = | Tiedostomuoto =PDF | Viitattu =19.3.2019 | Kieli ={{Kielisymbolit|en|de|fr}}}}</ref> Ylätasokonfiguraatioon asennettu siipi rakentui yhden pääsalon varaan, minkä lisäksi tyvissä oli kaksi kärkivälin suuntaan nähden vinottaista apusalkoa. Siiven pääsalko oli poikkileikkaukseltaan laatikkomainen ja rakentui vanerisivuista, joiden väliin oli kiinnitetty kaksi mäntyrimaa. Siivessä käytettiin Göttingen 533 [[Siipiprofiili|-profiilia]], ja siinä oli kolmen asteen [[V-kulma]]. Siivessä ei ollut tyven ja kärkien välistä kiertoa.<ref name="raunio1995s68-69"/>
Rungon kantavan rakenteen muodostivat kaksi yhdensuuntaista, poikkileikkaukseltaan laatikkomaista palkkia. Alempi laatikkopalkki toimi koneen nokkana, ja siihen kiinnittyi koivupuusta taivutettu laskeutumissuksi. Ylempi palkki yhdisti peräsimen siipiin ja muuhun runkoon. Kolmen onton sauvan ristikko yhdisti ylä- ja alapalkit toisiinsa. ”Muna”-lempinimen saanut ohjaamon ulkoinen aerodynaaminen kuori oli irrotettava, sillä arveltiin, että avorakenteisella liitokoneella koulutuksen saanut lentäjä tuntisi olonsa kotoisammaksi, jos tyyppilento voitaisiin lentää ilman ”munaa”. Tämä jäi kuitenkin pelkäksi ajatukseksi, eikä toimintatapaa hyödynnetty koskaan käytännössä. Runkorakenne jäykistettiin sivusuunnassa pingotuslangoilla, jotka kulkivat siivestä siipituen kohdalta nokkaan ja evään. Siivekkeitä liikuttaminen tapahtui työntötangoista ja vaijereista koostuneella järjestelmällä, missä rungon alapalkista siiventyviin kulkeneet työntötangot liikuttivat siivissä kulkevia vaijereita, joihin siivekkeet oli kytketty. Sivu- ja korkeusperäsintä ohjattiin pelkillä vaijereilla. [[Hinauskytkin|Hinauskytkimet]] oli sijoitettu alempaan runkopalkkiin, ja niitä oli kaksi: yksi nokassa ja toinen laskeutumissuksen etupuolella.<ref name="raunio1995s68-69"/> Rungon pohja oli herkkä vaurioitumaan sakkauslaskuissa, mikä herätti jonkin verran kritiikkiä.<ref name="raunio1995s84-85"/>
| |||