'''PIK-5''' oli suomalainen Kaarlo J. Temmeksen [[diplomityö]]nä suunnittelema yksipaikkainen puurakenteinen [[purjelentokone]], joka kehitettiin puolalaisen [[WWS.1 Salamandra]]n pohjalta. [[Polyteknikkojen ilmailukerho]]n PIK-sarjaan kuulunut kone suunniteltiin korvaamaan Suomen purjelentokerhojen yleisesti käyttämät vanhemmat harjoituskoneet, kuten [[Grunau Baby]]t. Lentokerhoissa rakennettavaksi suunnitellun tyypin kehitys käynnistyi loppukesästä 1945, ja prototyypin ensilento tapahtui seuraavan vuoden syksyllä.
Prototyypin pohjalta jatkokehitetyt koneet saivat mallinimen PIK-5a, ja niitä valmistettiin pieni kuuden koneenkappaleen sarja. PIK-5a:sta kehitettiin koneyksilö OH-PAA:lle vuonna 1948 sattuneen onnettomuuden jälkeen jatkokehitetty PIK-5b, jonka suunnitteli pääosin [[Ilkka Lounamaa]]. Mallissa oli uusittu runkorakenne, ja sitä valmistettiin kaikkiaan 16 kappaletta. Konetyypin kolmannen version suunnittelu käynnistyi b-malliseksi muunnetulle OH-PAA:lle sattuneen onnettomuuden jälkeen. Keijo Tiusasen suunnittelemassa PIK-5c:ssä oli rakenteellisesti uudelleensuunniteltu siipi, joka kuitenkin säilytti aiemmissa versioissa käytetyn [[Aerodynamiikka|aerodynaamisen]] muodon. Versioon suunniteltiin myös uudelleenmuotoillut peräsin ja runko. Uusia PIK-5c-koneita valmistettiin 11, mikä nosti tyypin valmistusmäärän 34 kappaleeseen.
PIK-5 oli yleisin konetyyppi Suomessa 1960-luvun alussa. TyyppiäSitä käytettiin laajasti uusien lento-oppilaiden alkeiskoulutuksessa, minkä seurauksena sillätyypillä sattui varsin paljon onnettomuuksia. Useimmat koneista oli poistettu rekisteristä 1970-luvulle tultaessa, joskin joitakin koneita säilyi käytössä vielä seuraavalle vuosikymmenelle, ja neljä lentokuntoista koneyksilöä oli edelleen rekisterissä vuonna 2015. Tyyppi korvautui ominaisuuksiltaan paremmilla ja kohtuuhintaisilla putkirunkokoneilla, joita tuotiin pääosin Saksasta. MuutamiaNeljä koneitalentokuntoista koneyksilöä oli edelleen rekisterissä vuonna 2015 onja muutamia koneita päätyi myös suomalaisiin ilmailumuseoihin.
