Ero sivun ”Laakiobasaltit” versioiden välillä

5 merkkiä lisätty ,  2 vuotta sitten
p (Removing Link FA template (handled by wikidata))
[[Fanerotsooinen aioni|Fanerotsooisen eonin]] suurimmat mantereiset laakiobasaltit purkautuivat [[Siperia]]ssa n. 251-249 milj. vuotta sitten. Purkauskeskukset sijaitsivat nykyisen Keski-Siperian tasangolla suurten [[Ob]]- ja [[Lena]]jokien välissä, maantieteellisen keskuksen sijaitessa noin 500 kilometriä [[Norilsk|Norilskin]] kaupungista etelään. Laavavirrat kattoivat kooltaan [[Eurooppa|Euroopan]] pinta-alaa vastaavan alueen, n. 50°–75° pohjoista leveyttä ja 60°–120° itäistä pituutta, ja kivisulan kokonaistilavuuden on arveltu olleen kahdesta viiteen miljoonaan kuutiokilometriä<ref>Elkins-Tanton, L.T. (2011) The Siberian Large Igneous Province and the End-Permian Extinction: Coincidence and Causality. http://www.largeigneousprovinces.org/aug11</ref>, joka vastaa n. 100–200-kertaisesti [[Itämeri|Itämeren]] vesitilavuutta. Aktiiviseen vaiheeseen liittyi myös pyroklastisia räjähdyspurkauksia, jotka levittivät vulkaanista tuhkaa vielä laavavirtojakin laajemmalle alueelle. Aikojen saatossa vulkaaniset kerrostumat ovat [[Rapautuminen|rapautuneet]] ja [[Eroosio|kuluneet]] pois ja alkuperäisistä muodostumista on jäljellä enää vain noin kolmasosa (2 milj. km<sup>2 </sup>alueella).
 
Samaan ajanjaksoon ajoittuu myös [[MonisoluisetMonisoluinen eliö|monisoluisen elämän]] historian [[Permi-triaskauden joukkotuho|suurin joukkosukupuutto]], jossa yli 90% merieläinlajeista ja yli 70% maaeläinlajeista hävisi maapallolta permikauden lopulla<ref>Erwin, D.H. (1994) The Permo-Triassic extinction. Nature 367, 231-236. http://dx.doi.org/10.1038/367231a0
</ref>. Siperian laakiobasalttien [[oliviini]]<nowiki/>kiteiden sisältämissä sulasulkeumissa on havaittu epätavallisen korkeita [[rikki]]-, [[kloori]]- ja [[fluori]]<nowiki/>pitoisuuksia<ref name=":4" />. Näiden alkuaineiden rikastumisen suliin on arveltu johtuneen siitä, että laakiobasalttien kantasulat tunkeutuivat myöhäis-[[Proterotsooinen aioni|proterotsooisiin]]/[[Kambrikausi|kambrikautisiin]] Tunguskan rikkipitoisiin sedimenttikiviin, joita löydetään laakiobasalttien alapuolelta niitä vanhemmista kerrostumista. [[Ilmakehä|Ilmakehään]] vapautunut [[hiilidioksidi]] lämmitti ilmastoa, [[rikki]]<nowiki/>yhdisteet muodostivat [[Maaperä|maaperän]] köyhdyttäneitä [[Happosateet|happosateita]] ja [[halogeeni]]<nowiki/>yhdisteet ohensivat [[Otsonikerros|otsonikerrosta]] altistaen organismit Auringon [[Ultraviolettisäteily|ultraviolettisäteilylle]]<ref name=":5" />. Ilmaston voimakas lämpeneminen on voinut myös vapauttaa metaania syvänmeren metaanihydraattikerrostumista, joka olisi entisestään kiihdyttänyt kasvihuoneilmiötä<ref>Ryskin, G. (2003) Methane-driven oceanic eruptions and mass extinctions. Geology 31, 741-744. http://dx.doi.org/10.1130/G19518.1
</ref>.
 
Todennäköisimpänä selitysmallina Siperian laakiobasalttipurkauksille pidetään yleisesti epätavallisen kuumaa [[Maan vaippa|vaipan]] nousuvirtausta eli [[Pluumi|pluumia]]<ref>Saunders, A.D., England, R.W., Reichow, M.K. & White, R.V. (2005) A mantle plume origin for the Siberian traps: uplift and extension in the West Siberian Basin, Russia. Lithos 79, 407-424. http://dx.doi.org/10.1016/j.lithos.2004.09.010</ref>. Myös maapallon [[Litosfääri|kivikehän]] romahtamista<ref>Elkins-Tanton, L.T. & Hager, B.H. (2000) Melt intrusion as a trigger for lithospheric foundering and the eruption of the Siberian flood basalts. Geophysical Research Letters, 27, 3937–3940. http://dx.doi.org/10.1029/2000GL011751</ref> ja kosmista [[Impakti|impaktia]]<ref name=":6" /> on ehdotettu purkausten käynnistäjäksi, joskaan vakuuttavasti todennettua [[Törmäyskraatteri|törmäyskraatteria]] tältä aikakaudelta ei tunneta. Jos impakti tapahtui, se oli luonnollisesti osaltaan tehostamassa joukkosukupuuttoa.
 
== Muutamia suuria laakiobasalttimuodostumia ==
77 982

muokkausta