Ero sivun ”HF (taajuusalue)” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
poistettu artikkelin aiheeseen kuulumatonta sisältöä; teksti oli kopioitu tälle sivulle artikkelista DX-kuuntelu
Merkkaus:  seulottavat 
Rivi 1:
{{korjattava/nimi|HF (taajuusalue)}}
{{Lähteetön}}
{{Korjattava|Sisältö ja otsikko eivät kohtaa. Artikkelissa käsitellään laajalti muitakin taajuusalueita kuin High frequency. Tähän artikkeliin kuulumaton sisältö tulisi siirtää näitä alueita käsitteleviin artikkeleihin.}}
'''HF''' ({{k-en|high frequency}}) on [[radioaallot|radiotaajuusalue]] välillä 3–30 [[MHz]]. HF-alueen erikoisuus on lyhyen kantaman (noin 50 km, meren yli pidempi) pinta-aallon lisäksi alueella esiintyvä [[avaruusaalto]]. Ilmakehässä on 100–300 kilometrin korkeudessa [[ionosfääri|ionisoituneita kerroksia]], jotka heijastavat HF-alueen radioaaltoja. Tällöin muutaman watin teholla saadaan yhteyksiä jopa maapallon toiselle puolelle.
 
Rivi 23 ⟶ 22:
 
Kuuluvuuteen voi vaikuttaa käyttämällä suuntaavampia [[antenni|antenneja]], joilla voidaan vaimentaa muista suunnista tulevia lähetteitä tai suodattimia, joilla voidaan tarkalla vastaanottimella suodattaa vastaanotettavan lähetyksen ympäriltä kohinaa tai muita lähetyksiä pois.
 
==Yleisradioaaltoalueita==
 
===Pitkät aallot===
 
[[Aallonpituus|Aallonpituuden]] mukaan nimetyt [[pitkät aallot]] olivat ensimmäisiä [[radioaallot|radioaaltoja]], joita käytettiin [[yleisradiotoiminta|yleisradiolähetyksissä]] [[1920]]- ja [[1930]]-luvuilla. Myöhemmin [[1930]]-luvulla ja [[1940]]-luvulla niiden rinnalle käyttöön tulivat [[keskipitkät aallot]]. Pitkät aallot sijoittuvat LF ([[low frequency]]) -taajuusalueelle, 30 kHz - 300 kHz.
 
*LW pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz (long waves)
 
===Keskipitkät aallot===
 
[[Keskipitkät aallot]] tulivat pitkien aaltojen rinnalle yleisradiotoiminnassa 1930-luvulla. Ne sijoittuvat keskitaajuusalueelle, medium frequency (MF), 300 kHz - 3 MHz.
 
*MW keskipitkät aallot 531 kHz - 1 611 kHz (medium waves)
 
===Lyhyet aallot===
Rivi 57 ⟶ 42:
** - 13 metrin aallot 21 450 kHz - 21 850 kHz
** - 11 metrin aallot 25 600 kHz - 26 100 kHz
 
===Ultralyhyet aallot (ULA)===
 
[[ULA|Ultralyhyet aallot]] ovat toisen maailmansodan jälkeen yleistynyt yleisradioaaltoalue. Ne jakautuvat [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana läntiseen aaltoalueeseen 87,5 MHz - 108 MHz sekä itäiseen 66,0 MHz - 74 MHz:n alueelle, mihin sijoittui myöhemmin osa läntisestä sotilaallisesta puheradiotoiminnasta.
 
** UKV ultralyhyet aallot 66,0 MHz - 74 MHz (OIRT FM)
** ULA ultralyhyet aallot 87,5 MHz - 108 MHz (FM)
 
Edellä lueteltuja taajuuksia käytetään yleisradiolähetyksiin. Teknisesti pitkiksi aalloiksi (engl. LW; long waves) luokitellaan 30 kHz - 300 kHz aallot, keskipitkiksi aalloiksi (engl. MW; medium waves) luokitellaan 300 kHz - 3 MHz ja lyhyiksi aalloiksi (engl. SW; short waves) 3 MHz - 30 MHz aallot. Erittäin suuren taajuuden hyvin lyhyet aallot (engl. very high frequencies; VHF) sijaitsevat taajuuksilla 30 MHz - 300 MHz , mihin sijoittuvat myös tavalliset ULA:lla kuultavat yleisradiolähetykset samoin kuin osa televisiolähetyksistä.
 
Näin ollen yleisradiolähetyksissä yleensä käytettävät pitkät aallot 153 kHz - 271 kHz sijoittuvat teknisen pitkäaaltoalueen 30 kHz - 300 kHz sisään, kun taas noin 120 metrin pituiset lyhytaallot, 2300 kHz - 2495 kHz ovat teknisesti keskiaaltoalueen 300 kHz - 3 MHz loppuosassa.
 
Kylmän sodan ja 1949–1988 Euroopassa kestäneen radiohäirinnän vuoksi jakautuivat ULA-lähetykset Euroopassa kahdelle aaltoalueelle. Neuvostoliiton ja sen liittolaiset jäivät 1920-luvulla perustettuun Euroopan yleisradioliittoon, OIRT:iin käyttäen FM-lähetyksissään 66 MHz–74 MHz:ia. Yhdysvaltain liittolaisten sekä joidenkin puolueettomien maiden Torquayssa Britannissa 12. helmikuuta 1950 perustaman EBU:n jäsenet käyttivät ULA-lähetyksiinsä 87,5 MHz–108 MHz. OIRT sulautui EBU:uun 1993.
 
Koska Länsi-Euroopassa nimitettiin aaltoaluetta 87,5 MHz–108 MHz frekvenssi- eli taajuusmodulointinsa vuoksi [[FM]]:ksi, kutsuttiin vastaavasti aaltoaluetta 66 MHz–74 MHz OIRT FM:ksi. Venäjällä OIRT FM:ää kutsutaan edelleen UKV:ksi.
 
Vastaavasti Itä-Euroopassa, missä omaa ULA-aluetta kutsuttiin UKV:ksi (ultrakratkie volny eli ultralyhyet aallot), kutsuttiin Länsi-Euroopan FM:ää vastaavasti UKV 2:ksi tai ylä(taajuuksien)-UKV:ksi. UKV on käytössä vielä monissa entisissä OIRT -maissa, vaikka siirtyminen FM-taajuuksille alkoi niiden vapauduttua yleisradiokäyttöön.
 
Vastaavanlainen eriyttäminen UHF-alueella toteutui television osalta ei taajuusjaolla, vaan siten, ettei Itä-Euroopassa käytetty saksalaista PAL-televisiostandardia, vaan ranskalaista SECAM:ia, jottei värivastaanotto onnistuisi toiselta puolelta. Tämä ei kuitenkaan estänyt pelkän mustavalkoisen kuvan vastaanottamista.
 
Suomessa OIRT FM:ää ei käytetä ULA-lähetyksiin, vaan Ficora on osoittanut aaltoalueelle siirtyvää maaradioliikennettä, mm. harrastus- ja työyhteyksiä sekä sotilaskäyttöön tarkoitettua radioliikennettä.
 
Taajuuksien luokittelulla pitkiin, keskipitkiin ja lyhyisiin on merkitystä aaltojen vastaanottamisen kannalta. Yksinkertaisimmat lanka-antennit ovat aallonpituuden murtolukuja, esimerkiksi 1 1/2, 1, 1/2, 1/4 tai 1/8 aallonpituutta. Näin ollen pientaajuinen radioaalto aallonpituudeltaan pitkänä radioaaltona edellyttää kuuluakseen tai hyvin kuuluakseen lanka-antennilla suurta langan pituutta, kun taas suurtaajuuksinen radioaalto pituudeltaan lyhyenä voidaan vastaanottaa helposti vastaavasti lyhyellä lanka-antennilla. Lyhyen aallonpituuden ULA- ja televisiolähetyksiä ei vastaanoteta yleensä lanka-antenneilla, vaan laadun varmistamiseksi voimakkaasti suuntaavilla ja signaalia voimakkaasti vahvistavilla jagi-antenneilla, missä oikea antennisuunta on tärkeä. Aallonpituus lasketaan jakamalla valonnopeus taajuudella.
 
{{SMsäteily}}