Ero sivun ”Suomen kieli” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Anr (keskustelu | muokkaukset) p →Sanajärjestys: m |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 27:
Pohjois-[[Ruotsi]]ssa [[Tornionjokilaakso]]ssa, [[Kiirunan kunta|Kiiruna]]ssa ja [[Jällivaara]]ssa puhutaan [[meänkieli|meänkieltä]], jota voidaan historiallisesta ja rakenteellisesta näkökulmasta pitää suomen kielen murteena, mutta kielipoliittisesti ja identiteettisyistä sitä pidetään nykyään erillisenä kielenä. Sillä on oma kirjakieli, joka eroaa suomen yleiskielestä. Meänkielellä on arvioitu olevan Pohjois-Ruotsissa 20 000–35 000 ja lisäksi muualla 15 000–25 000 puhujaa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kielikello.fi/-/meankieli-yksi-ruotsin-vahemmistokielista | nimike = Meänkieli, yksi Ruotsin vähemmistökielistä | Tekijä = Mantila, Harri | Julkaisu = Kielikello | Ajankohta = 2000 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 17.3.2016}}</ref> Ruotsissa asuu myös satoja tuhansia [[ruotsinsuomalaiset|ruotsinsuomalaisia]], jotka ovat enimmäkseen muuttaneet sinne toisen maailmansodan jälkeen, etenkin 1960- ja 1970-luvuilla. Heidän määräänsä on vaikea arvioida, koska äidinkieltä ei Ruotsissa tilastoida. 2000-luvun alussa Ruotsissa arvioitiin asuvan 200 000–300 000 suomea äidinkielenään puhuvaa.<ref>Andersson, Paula & Kangassalo, Raija: Suomi ja meänkieli Ruotsissa. – Jönsson-Korhola & Lindgren s. 64–65.</ref> Vuonna 2005 tehdyn kyselyn mukaan noin 400 000 Ruotsin asukasta puhui tai ymmärsi suomea, meänkieltä tai molempia.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://sverigesradio.se/diverse/appdata/isidor/files/185/1568.doc | Nimeke = Hur svenska folket talar och förstår finska och meänkieli samt en kartläggning av radiovanor | Julkaisu = Radioundersökningsbolaget RUAB | Tiedostomuoto = DOC | Selite = s. 5 | Ajankohta = 28.10.2005 | Julkaisija = Sveriges Radio | Viitattu = 8.11.2012 | Kieli = {{sv}}}}</ref> Sekä suomi että meänkieli ovat olleet Ruotsissa virallisia vähemmistökieliä vuodesta 1999.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.kielikello.fi/-/suomesta-virallinen-vahemmistokieli-ruotsissa | Nimeke = Suomesta virallinen vähemmistökieli Ruotsissa | Tekijä = Ehrnebo, Paula | Julkaisu = Kielikello | Ajankohta = 2000 | Julkaisija = Kotimaisten kielten keskus | Viitattu = 7.2.2016}}</ref>
[[Norja]]n pohjoisosassa asuvien [[kveenit|kveenien]] puhumaa kieltä on myös pidetty sekä suomen murteena että omana kielenään. Arviot [[Kveenin kieli|kveenin kielen]] puhujien määrästä vaihtelevat 2 000 ja 8 000:n välillä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.regjeringen.no/no/dokumenter/European-charter-for-regional-or-minority-languages/id420162/ | Nimeke = European charter for regional or minority languages. Second periodical report. Norway March 2002 | Ajankohta = 5.3.2012 | Julkaisija = Government.no | Viitattu = 7.2.2016}}</ref> Norjan kveeniliiton arvion mukaan kveenejä on noin 10 000, ja heistä 5 000–7 000 puhuu kieltä ainakin jonkin verran.<ref>Lindgren, Anna-Riitta & Eskeland, Tuula & Norman, Marjatta: Osima ja Baskabusk – monet suomet Norjassa? – Jönsson-Korhola & Lindgren s. 167.</ref> Kveenin kieli sai virallisen vähemmistökielen aseman Norjassa vuonna 2005.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20170228214025/http://formin.finland.fi/public/default.aspx?contentid=64865 | Nimeke = Suomalaissukuiset kveenit kiinnostavat jälleen norjalaisia | Ajankohta = 13.9.2005 | Julkaisija = Ulkoasiainministeriö | Selite =
[[Venäjä]]llä perinteinen suomea puhuva väestöryhmä olivat [[inkeriläiset]], joiden lukumäärä on kuitenkin vähentynyt, sillä nuorempi sukupolvi puhuu enimmäkseen venäjää ja monet ovat muuttaneet Suomeen.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20180420154345/http://www.inkeri.spb.ru/uutiset0312.html#01 | Nimeke = Armoton tilasto | Tekijä = Kokko, Wladimir | Julkaisu = Uutisia Inkeristä 3/12 | Julkaisija = Inkerin Liitto | Selite =
Suomalaisia on muuttanut siirtolaisiksi myös Pohjois-Amerikkaan. Muutto oli voimakkaimmillaan vuosina 1880–1930, ja sen seurauksena Yhdysvaltoihin ja Kanadaan syntyi suomea puhuvia yhteisöjä, joiden käyttämää kieltä on kutsuttu [[amerikansuomi|amerikansuomeksi]].<ref>Jönsson-Korhola, Hannele: Pussaa se peipipoki kitsistä petiruumaan: Suomalaiset ja suomen kieli Amerikassa. – Jönsson-Korhola & Lindgren s. 389, 409.</ref> Vuosien 2009–2013 tietojen mukaan Yhdysvalloissa suomea käytti kotikielenä 26 000 ihmistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.census.gov/data/tables/2013/demo/2009-2013-lang-tables.html | Nimeke = Detailed Languages Spoken at Home and Ability to Speak English for the Population 5 Years and Over: 2009-2013 | Viitattu = 1.4.2016}}</ref> Kanadan väestönlaskennassa vuonna 2011 suomea äidinkielenään puhui 17 000 ihmistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www12.statcan.gc.ca/census-recensement/2011/dp-pd/tbt-tt/Rp-eng.cfm?LANG=E&APATH=3&DETAIL=0&DIM=0&FL=A&FREE=0&GC=0&GID=0&GK=0&GRP=1&PID=103000&PRID=0&S=0&SHOWALL=0&Temporal=2011&THEME=90&VID=0 | Nimeke = 2011 Census of Canada: Topic-based tabulations: Detailed Mother Tongue (232), Knowledge of Official Languages (5), Age Groups (17A) and Sex (3) for the Population Excluding Institutional Residents of Canada, Provinces, Territories, Census Metropolitan Areas and Census Agglomerations, 2011 Census | Viitattu = 1.4.2016}}</ref>
Rivi 35:
== Luokittelu ==
Genealogisen eli kielen alkuperään perustuvan luokittelun mukaan suomen kieli kuuluu [[uralilaiset kielet|uralilaisen kielikuntaan]]. Uralilaisia kieliä on parisenkymmentä, ja niitä puhutaan Euroopan pohjois- ja itäosissa, [[Unkari]]ssa ja sen lähialueilla sekä Siperiassa. Ne voidaan jakaa kahteen pääryhmään, [[suomalais-ugrilaiset kielet|suomalais-ugrilaisiin]] kieliin ja [[samojedikielet|samojedikieliin]]. Suomen lähimpiä sukukieliä ovat [[itämerensuomalaiset kielet]], kuten [[viron kieli|viro]] ja [[karjalan kieli|karjala]]. Kaukaisempaa sukua ovat esimerkiksi [[saamelaiskielet]] ja [[unkarin kieli|unkari]]. Uralilaiset kielet ovat kehittyneet [[uralilainen kantakieli|uralilaisesta kantakielestä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://opinnot.internetix.fi/fi/muikku2materiaalit/peruskoulu/ai/ai4/3_kielen_luokittelua/02_sukukielet | Nimeke = Suomen kielen sukukielet | Tekijä = Varpanen, Tarja | Julkaisu = Internetix | Ajankohta = 2015 | Julkaisija = Otavan opisto | Viitattu = 7.2.2016}}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20180503202215/http://www.ugri.net/002/htm/index.htm | Nimeke = Suomalais-ugrilaiset kielet ja niiden puhujat. Johdanto | Julkaisija = M. A. Castrénin seura |
[[Morfologinen typologia|Morfologisen typologian]] kannalta suomea pidetään usein [[agglutinoiva kieli|agglutinoivana kielenä]], eli kieliopilliset merkitykset ilmaistaan [[affiksi|affikseilla]], jotka liitetään sanavartalon perään ja voidaan erottaa selvästi toisistaan: esimerkiksi ''talo''+''i''+''ssa''+''ni''+''kin''. Agglutinaatiota on pidetty uralilaisille kielille ominaisena piirteenä. Toisaalta suomi ei ole puhtaasti agglutinoiva kieli vaan siinä on myös [[Flekteeraava kieli|fleksiokielten]] piirteitä, koska esimerkiksi sanassa ''vesiin'' sanavartalo, monikko ja illatiivi ovat sulautuneet yhteen eikä affikseja voi erottaa toisistaan.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Dahl, Östen | Otsikko = Kuinka eksoottinen suomi on? | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2008 | Sivut = 547 | Julkaisija = Kotikielen seura | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2008_545.pdf | Tiedostomuoto = PDF | Viitattu = 7.2.2016}}</ref><ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Karlsson, Fred | Nimeke = Yleinen kielitiede | Vuosi = 1994 | Sivut = 10–107 | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Yliopistopaino | Isbn = 9515701368 | Viitattu = 16.3.2016}}</ref> Suomea onkin kutsuttu myös ”kvasiagglutinoivaksi” kieleksi.<ref name="Leht54">Lehtinen s. 54.</ref> Suomessa alkuperäinen uralilaisten kielten agglutinaatio on kuitenkin säilynyt paremmin kuin esimerkiksi virossa.<ref>{{Lehtiviite | Tekijä = Paunonen, Heikki | Otsikko = Kattava esitys suomen ja viron taivutusmorfologian synkroniasta ja diakroniasta | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2010 | Sivut = 292–293 | www = https://journal.fi/virittaja/article/view/4341/4055 | Viitattu = 7.2.2016}}</ref> [[Synteettinen kieli|Synteettisissä kielissä]] yhdessä sanassa voi olla paljon erilaisia [[morfeemi|morfeemeja]] ja sanat ovat pitkiä, kun taas [[analyyttinen kieli|analyyttisissä kielissä]] vastaavat merkitykset ilmaistaan erillisillä sanoilla. Tämän jaottelun mukaan suomi on synteettinen kieli, mikä on tyypillistä uralilaisille kielille, kun taas useimmat [[indoeurooppalaiset kielet]] ovat analyyttisia.<ref>Lehtinen s. 53–54.</ref>
Rivi 763:
[[Kuva:Suomalaisen Sana-Lugun Coetus.jpg|thumb|''[[Suomalaisen Sana-Lugun Coetus]]'']]
Vanhimmaksi suomen kielen [[kielioppi|kieliopiksi]] arvioidaan ''[[Rudimenta linguae finnicae breviter delineata]]''. Teoksen kirjoittajaa tai julkaisuvuotta ei tiedetä, mutta sen uskotaan olevan 1500-luvun lopulta tai 1600-luvun alusta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://web.archive.org/web/20140904145115/http://www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/uutiset/1257434057227.html | Nimike = Suomen kielen vanhimmaksi arvioitu kielioppi talletettiin Kansalliskirjastoon | Sivusto = Kansalliskirjasto | Ajankohta = 5.11.2009 | Selite =
Ensimmäinen täysin yksikielinen suomen kielen sanakirja on ''[[Nykysuomen sanakirja]]''. Sen ensimmäinen osa ilmestyi vuonna 1951, vaikka toimitustyö alkoi jo 1920-luvun lopussa. Sen jälkeen osia ilmestyi tasaiseen tahtiin vuoteen 1961 asti, jolloin julkaistiin kuudes ja viimeinen osa. Professorit [[Martti Airila]] ja [[Matti Sadeniemi]] olivat kirjan päätoimittajia. ''Nykysuomen sanakirja'' on sekä kieltä kuvaava että suosituksia sanojen käytöstä antava teos. ''Nykysuomen sanakirja'' sisältää yli 200 000 hakusanaa. Vuonna 2002 [[WSOY]] julkaisi sanakirjan 15. painoksen, joka on kaikkien uusintapainosten lailla identtinen ensipainoksen kanssa.
| |||