Versio 17. toukokuuta 2019 kello 20.30 muokkaa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 148 muokkausta →‎Historia: lis. ajanjaksot esittelevä kuva ← Vanhempi muutos		Versio 17. toukokuuta 2019 kello 21.04 muokkaa kumoa Savir (keskustelu \| muokkaukset) seulojat, sisällönvakauttajat, palauttajat 96 148 muokkausta magneettikentästä oma osio Uudempi muutos →
Rivi 82: Maan kuori ja vaipan ylin osa muodostavat kivikehän eli [[litosfääri]]n, jonka paksuus on noin 100 kilometriä. Sen alapuolella on [[astenosfääri]], joka ulottuu noin 700 kilometrin syvyyteen ja käsittää osia ylävaipasta ja vaipan vaihettumiskerroksesta. Astenosfäärin alapuolella olevaa vaipan osaa kutsutaan [[Mesosfääri (Maan vaippa)\|mesosfääriksi]].<ref name=geologia-rakenne /> Maan sisäinen koostumus on meille elintärkeä. Planeetalla on nimittäin jatkuvan radioaktiivisen hajoamisen ansiosta sula [[rauta]]-[[nikkeli]]-ydin, joka saa aikaan voimakkaan [[magneettikenttä\|magneettikentän]], ja se suojaa elämää vaaralliselta säteilyltä sekä Auringosta tulevalta suurienergiseltä hiukkaspommitukselta. Lähellä napa-alueita hiukkaspommitus voidaan nähdä paljain silmin öiseen aikaan värikkäinä [[revontulet\|revontulina]]. Magneettikentän vangitsemat Auringosta tulevat hiukkaset koostavat [[van Allenin vyöhykkeet]]. ~~[[Maan magneettikenttä]], jonka voimakkuus on 25–65 [[Tesla (yksikkö)\|mikroteslaa]], heikkenee aika ajoin ja vaihtaa napaisuuttaan. Samanapaisuus kestää yleensä satojatuhansia vuosia.~~ Porauksilla on päästy [[kymmenen]] kilometrin syvyyteen maankuoren sisälle, mutta [[Maan vaippa]] kuoren alla on yhä koskematon. Epäsuoraa tietoa Maan sisäosista saadaan tutkimalla [[maanjäristys]]ten ja ydinräjäytysten yhteydessä syntyviä seismisiä aaltoja. Uusimpina keinoina ovat nousseet esiin maan sisällä olevien [[uraani]]n, [[torium]]in ja [[kalium]]-40:n radioaktiivisessa hajoamisessa syntyvien [[neutriino]]jen havaitseminen ja keinotekoisella neutriinosuihkulla luotaaminen. === Vesikehä === Rivi 102 ⟶ 96: Pinnalta katsottuna ilmakehän näkyvin ominaisuus on sen sinisyys, joka syntyy, kun [[valo]] [[sironta\|siroaa]] kaasumolekyyleistä ([[Rayleigh-sironta]]). Valon spektrin sinisen pään aallonpituudet siroavat eniten. Ilman sirontaa taivas näyttäisi mustalta. Saman ilmiön vuoksi Aurinko näyttää keltaiselta tai punaiselta valon ilmakehässä kulkeman matkan pituuden mukaan. Ilmakehä päästää lävitseen vain osan Auringon säteilystä, ja esimerkiksi haitallinen [[ultraviolettisäteily]] kilpistyy suurelta osin monen kymmenen kilometrin korkeudella sijaitsevaan [[otsonikerros\|otsonikerrokseen]]. == Magneettikenttä == [[Kuva:Magnetosphere rendition.jpg\|thumb\|Maan [[magnetosfääri]] eli magneettikentän vaikutusalue (kuvassa oikealla) on pisaranmuotoinen. Se ohjaa [[Aurinkotuuli\|aurinkotuulen]] Maan ohi.]] {{pääartikkeli\|[[Maan magneettikenttä]]}} Maalla on magneettikenttä, joka aiheutuu ytimen nestemäisen ulko-osan virtauksissa ja pyörteissä liikkuvista sähkövarauksista. Magneettikenttä on dipolikenttä, mutta mukana on myös multipolikenttiä. Näiden lisäksi yksi prosentti on ulkosyntyistä, lähinnä Auringon aiheuttamaa kenttää. Maan magneettikenttä on muuttuvainen ja vaihtaa napaisuuttaan keskimäärin kolme kertaa miljoonassa vuodessa. Maan magneettikenttä suojaa Maata [[Aurinkotuuli\|aurinkotuulta]] vastaan ja ohjaa Auringosta tulevia hiukkasia napa-alueille, missä ne aiheuttavat [[Revontulet\|revontulia]].<ref>Kakkuri 2007, s. 46–50.</ref> == Ilmasto ==

Ero sivun ”Maa” versioiden välillä