Ero sivun ”Karkku” versioiden välillä

'''Karkku''' oli [[Satakunta|Satakunnassa]] sijainnut Suomen kunta, jonka naapurikunnat olivat [[Tyrvää]], [[Tottijärvi]], [[Suoniemi]] ja [[Mouhijärvi]]. KarkunSekä kuntaKarkku että Tyrvää liitettiin [[Vammala]]an vuonna 1973. Karkun seurakunta perustettiin jo vuonna 1328 ja kylä oli aikoinaan koko [[Ylä-Satakunta|Ylä-Satakunnan]] alueelle levittäytyneen [[Sastamala (pitäjä)|Sastamalan pitäjän]] keskuspaikka. Karkun kunta liitettiin [[Vammala]]an yhdessä [[Tyrvää]]n kanssa vuonna 1973.

Sastamala oli 1200-luvulla suuri [[kirkkopitäjä]], jonka seurakuntakirkkoon nykyisen [[Sastamalan kirkko|Sastamalan kirkon]] paikalle vaelsi seurakuntaa [[Pohjanmaa]]lta asti. Kirkkopitäjän keskuskirkot lienevät olleet erilaisia puisia kirkkoja ennen Sastamalassa vielä tänäkin päivänä seisovan kivikirkon rakentamista 1500-luvulla. Kirkkopitäjä ulottui "''[[Näsijärvi|Näsijärvestä]] [[Pohjanlahti|Pohjanlahteen]] ja nykyisen Vammalan seuduilta Pohjanmaan lakeuksien rajoille asti''". Siihen siis kuului koko pohjoinen [[Satakunnan historiallinen maakunta|Satakunta]]. Tästä kirkkopitäjästä sitten muodostuivat alueen emäseurakunnat, kuten myös Karkun pitäjä. Sastamalasta erosi varhais-keskiajalla Kyrön pitäjä, jonka keskus oli Hämeenkyrö-Viljakkala. Merkittävimpiä hetkiä Suur-Sastamalan hajoamisessa lienee ollut Ala-Sastamalan irtaantuminen 1400-luvulla. Ala-SastamalanTästä alueesta kehittyivät myöhemmin [[Tyrvää]], [[Vammala]], [[Kiikoinen]] ja [[Kiikka]]. [[Pietari Brahe]]n aikoina 1600-luvun alkupuolella, jolloin seurakuntia pilkottiin yleisemminkin, Sastamalasta irtautui Ylä-Sastamala eli [[Mouhijärvi]], joka oli jo jonkin aikaa ennen irtautumista ollut [[kappeliseurakunta]]na. Ylä-Sastamalasta muodostuivat sittemmin Mouhijärvi, [[Suodenniemi]] ja [[Lavia]]. Virallisesti Karkku-nimi esiintyi ensimmäisen kerran laamanninkäräjien pöytäkirjoissa vuonna 1546. [[Suoniemi]] irrotettiin Karkusta [[Kappeliseurakunta|kappeliseurakunnaksi]] vuonna 1670.<ref name="suomenmaa"/>

Karkkulaiset vaskisepät olivat tunnettuja uuden ajan alun käsityöläisiä. Kuningas [[Kustaa Vaasa]] myönsi heille vuonna 1546 erioikeuden ammattinsa harjoittamiseen, vaikka tämä ammatti oli tuolloin sallittu vain kaupungeissa. Karkkulaiset sepät käyttivät kattiloidensa raaka-aineena käyttökelvottomia kupariastioita ja heillä oli asiakkaita tiettävästi [[Ruovesi|Ruovedeltä]], [[Asikkala]]sta, [[Lohja]]lta ja jopa [[Liminka|Limingasta]] saakkaasti. Vuonna 1565 Karkussa oli peräti 18 vaskiseppää, joilla oli yhteensä kahdeksan renkiä. Ammatti näyttää kulkeneen muutamissa suvuissa perintönä isältä pojalle. Vaskiseppien ammattikunta katosi Karkusta 1600-luvulla, kun tämän elinkeinon harjoittaminen maaseudulla kiellettiin kaupunkilaisten painostuksesta. Lähellä Ellivuoren laskettelukeskusta on 1970-luvulla paljastettu karkkulaisten vaskiseppien muistomerkki.<ref name="suomenmaa"/>

Kun Karkun vanhaa kirkkoa alettiin pitää liian huonokuntoisena, syntyi 1820-luvulla riita siitä, olisiko vanha kirkko korjattava vai rakennettava uusi, ja minne uusi kirkko sijoitettaisiin. Vanha kirkko korjattiin 1860-luvun lopulla, mutta kiista jatkui pitkälle 1900-luvun puolelle. Vuonna 1908 pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin seurakunta jakaa kahtia Rauta- ja Kulovettä myöten, kun uuden kirkon paikasta ei päästy yksimielisyyteen. [[Suomen senaatti]] hyväksyi päätöksen kaksi vuotta myöhemmin. Kunnanvaltuuston kokouksessa vuonna 1926 päätettiin myös kunta jakaa kahtia samalla tavoin kuin seurakuntakin. Kumpaakaan päätöstä ei kuitenkaan koskaan toteutettu. [[Valtioneuvosto]] kumosi päätöksen seurakunnan jakamisesta vuonna 1938 sillä ehdolla, että myös vesistön eteläpuolelle on rakennettava kirkko ja perustettava papin virka. Myöhemmin myös päätös kunnan jakamisesta raukesi.<ref name="suomenmaa"/>