Ero sivun ”Tetraetyylilyijy” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Käyttö bensiinin lisäaineena: "kehittänyt kehitti", kh |
|||
Rivi 18:
Tetraetyylilyijyä on aikaisemmin käytetty [[bensiini|moottoribensiinin]] lisäaineena sen puristuskestävyyden parantamiseksi.<ref name=Malkonen>{{kirjaviite | Tekijä = Pentti Mälkönen | Nimeke = Orgaaninen kemia | Sivu = 241 | Luku = Metalliorgaaniset yhdisteet | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1979 | Tunniste = ISBN 951-1-05378-7}}</ref> Lisäaine on erittäin myrkyllistä, ja sen keksinyt amerikkalainen [[Ethyl Corporation]] kehittikin laajan asiantuntemuksen erittäin myrkyllisten [[organometalliyhdiste]]iden käsittelyssä teollisessa mittakaavassa, lähinnä siitä syystä, että moni ainetta käsitellyt työntekijä kuoli [[lyijymyrkytys|lyijymyrkytykseen]] 1930-luvulla.
Tetraetyylilyijyn bensiinin [[oktaaniluku]]a nostava vaikutus johtuu sen heikoista lyijy-hiili-sidoksista, jotka katkeavat moottorin korkeassa lämpötilassa. Hajoamisen tuloksena syntyy [[radikaali (kemia)|etyyliradikaaleja]], jotka palavat, sekä lyijyä ja lyijyoksidia. Palaminen on [[radikaalireaktio]], jota lyijy häiritsee, mikä estää bensiinin hallitsematonta syttymistä eli nostaa
Jotta tetraetyylilyijyn hajotessa vapautuva lyijypöly ja mahdollisesti syntyvä [[lyijyoksidi]] eivät tukkineet ja täyttäneet moottorin [[sylinteri|sylintereitä]], lisättiin bensiiniin myös [[1,2-dibromietaani]]a<ref name=Malkonen />, joka on [[halogenointi|halogenoitu]] hiilivety. Kun se paloi, siitä vapautunut [[bromi]] yhtyi lyijyn kanssa helposti haihtuvaksi [[lyijybromidi]]ksi, joka poistui moottorista pakokaasun mukana.<ref name=Malkonen /> Nämä lyijy-yhdisteet ovat kuitenkin pahoja [[Hermomyrkky|hermo-]] ja [[ympäristömyrkky]]jä, minkä vuoksi lyijy-yhdisteiden käytöstä bensiinin lisäaineena on nykyisin luovuttu.
| |||