Ero sivun ”Arabialaiset numerot” versioiden välillä

'''Arabialaiset numerot''' (myös '''intialaiset numerot''' tai '''intialaisarabialaiset numerot''') ovat nykyään yleisin tapa esittää [[luku]]ja kirjallisesti. Tässä järjestelmässä luvut muodostetaan numeroista 0–9 sekä desimaalierottimesta, joka on maasta riippuen yleensä pilkku tai piste. Kukin numero yksinään tarkoittaa pientä kokonaislukua. Suurempien lukujen merkintä peruustuu [[paikkamerkintä|paikkajärjestelmään]]: peräkkäin kirjoitetuista numeroista oikeanpuoleisin tarkoittaa ykkösten, toinen oikealta kymmenten, kolmas oikealta satojen lukumäärää ja niin edelleen, niin että kunkin numeron lukuarvo aina kymmenkertaistuu, jos sen oikealle puolelle lisätään numero. Toisin sanoen esimerkiksi 123 tarkoittaa samaa kuin 3 + 2 × 10 + 1 × 100. Vastaavasti desimaalierottimen oikealla puolella olevat numerot ilmaisevat yksikön kymmenes-, sadas- ja tuhannesosia ja niin edelleen. Desimaalierotinta ei yleensä merkitä näkyviin, jos sen oikealla puolella ei ole mitään eli kyseessä on [[kokonaisluku]].

Numerosymbolit 1–9 kehitettiin [[Intia]]ssa [[400-luku eaa.|400-luvulla eaa.]], ja [[0 (luku)|nollaa]] vastaavan symbolin otti ensimmäisenä käyttöön [[400-luku|400-luvulla]] elänyt intialainen matemaatikko [[Aryabhata]]. Euroopassa lukujärjestelmää kutsutaan yleensä arabialaisiksi numeroiksi, koska se välittyi eurooppalaisille [[arabian kieli|arabiaksi]] kirjoittaneiden matemaatikkojen kuten [[persia]]laisen [[Al-Khwarizmi]]n kautta. Arabian kielessä numeroita kutsutaan nimellä ''arqam hindiyyah'' eli "intialaiset”intialaiset numerot"numerot”.

Arabialaisille numeroille on olemassa useampia erilaisia sarjoja [[glyyfi|glyyfejä]]. Laajimmalle levinnyt näistä on Suomessakin käytetty [[eurooppa]]lainen tyyli, joka kehitettiin alun perin Pohjois-[[Pohjois-Afrikka|Pohjois-Afrikan]] maissa ja [[Andalusia]]ssa (nykyinen [[Espanja]]) ja tunnetaan siten myös '''länsiarabialaisina numeroina'''. Tästä alueesta itään, kattaen suurimman osan [[Arabian niemimaa|Arabian]] maista taasen suositaan ns.niin sanottuja arabi-intialaisia numeroita, jotka tunnetaan vastavuoroisesti '''itäarabialaisina numeroina'''. [[Intia]]ssa käytetään muodoltaan alkuperäisemmän kaltaisia [[devanagari]]-aakkostoon sovitettuja glyyfejä, joista omalaatuisimmiksi kehitettyjä lienevät [[tamilin kieli|tamilin]] merkit.

Monet eurooppalaiset oppineet kävivät opiskelemassa [[matematiikka]]a [[Fatima al-Fihri]]n vuonna 859 perustamassa [[Al-Karaouinen yliopisto]]ssa ennen kuin Arabialaisetarabialaiset numerot ja nolla olivat vielä käytössä Euroopassa.

Persialainen tiedemies [[Al-Khwarizmi]] laati vuonna [[825]] [[arabian kieli|arabiankielisen]] oppikirjan ''Laskenta intialaisilla numeroilla'', joka 1100-luvulla käännettiin [[latina]]ksi nimellä ''Algoritmi de numero Indorum''. Euroopassa arabialaiset numerot tulivat ensin tunnetuksi juuri tästä teoksesta. Sen kääntäjä oli muuntanut tekijän nimen muotoon [[Algoritmialgoritmi]], mikä sittemmin tuli laskentamenetelmiä tarkoittavaksi termiksi. Niiden yleistymiseen vaikutti osaltaan myös Leonardo Pisalaisen eli [[Fibonacci]]n vuonna 1202 laatima oppikirja ''Liber Abaci''.