Ero sivun ”Hauho” versioiden välillä

Elämästä Hauholla on säilynyt ylioppilas [[Eric Gustaf Ehrström]]in matkapäiväkirja kesältä 1811, jolloin hän oli majoittuneena Hauhon pappilaan. Tuolloin kirkkokansa kulki kirkolle veneillä, sekä suurilla 12–13-airoisilla että pienemmillä. Ehrström ihmetteli, miksi nuoria poikia ja tyttöjä oli laitettu kirkonmenojen ajaksi jalkapuuhun. Selitykseksi annettiin, että he olivat juhannuspäivänä saarnan aikana viskelleet toisilleen kukkia.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Eric Gustaf Ehrström| Nimeke = Hämeen sydänmailla : matkapäiväkirja 1811 | Vuosi = 2007| Sivu = 11, 30, 35, 36, 38| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Suomentaja = Maija Hirvonen| Isbn = 978-951-746-792-6| Viitattu = 21.4.2019 }}</ref> Hauho oli aikanaan tunnettu kunnassa harjoitetusta hevoskärryjen ja -rattaiden valmistuksesta.

 

 

===Paavin panna===

 

Pannan vuoksi [[alttari]]t ja kaikki pyhät kuvat peitettiin suru­vaipoin. [[Messu]] luettiin hiljaisuudessa tai ei ollenkaan, sillä pappi saattoi lukea vain kirkon ovelta muutamia sanoja syntejään katuville kansalaisille. Lapsia ei kastettu ja ruumiita ei siunattu pyhään maahan. Poikkeuksen tekivät papit ja kerjäläiset sekä kahta vuotta nuoremmat lapset. Avio­puolisot vihittiin liittoon hautausmaalla. Asukkaita oli kielletty ajamasta partaansa ja leikkaamasta tukkaansa. Toisiaan ei myöskään saanut tervehtiä.<ref>Hauhon muistojulkaisu, kertomus Hauhon seurakunnan vaiheista, W. Palmroth, Hämeenlinna 1929, Arvi Karisto Oy Kirjapaino.</ref> Hauholaiset taipuivat lopulta ja piispa sai taas veronsa, sillä elämä oli kirkollisessa mielessä pannan aikana kurjaa.

 

==Seurakunta==