Ero sivun ”Rolls-Royce Camargue” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →‎Tuotanto: Gallerian typo, Bentley Camargueja mahdollisesti kaksi (tehtaan proto + yksi asiakaskappale)
Rivi 34:
== Camargue-mallin syntyhistoria ==
 
Camargue-mallin juurella oli Bentley T1:n tekniikan ja itsekantavan korin pohjalta lordi Hansonin vuoden 1965 tilauksesta Pininfarina-koriräätäliltä syntynyt luiskaperäinen ''"T1 Coupé Speciale"''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.classicdriver.com/en/article/cars/pininfarina-bodied-t1-was-bentleys-speciale-camargue | Nimeke = This Pininfarina-bodied T1 was Bentley`s "Speciale" Camargue | Tekijä = Classic Driver | Tiedostomuoto = | Selite = Pininfarina T1-coupén tarina, kuvia | Julkaisu = | Ajankohta = 6.4.2015 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 7.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>, mikä esiteltiin vuonna 1968 niin [[Lontoo]]n ''Motor Show''-näyttelyssä kuin [[Pariisi]]n ''Mondiale de l`Automobile'':ssa. Se oli jatkumoa 1940- ja 1950-luvulla Pininfarinan Bentley-mallien pohjalta luomille yksilöllisille loisteliaille coupé-autoille, joskin vain suurilla korinvalmistjilla kuten Pininfarinalla oli enää resursseja paljon aiempia rungollisia automalleja vaativampaan muutostyöhön. [[Bertone]]lta Pininfarinan palvelukseen siirtyneen Paolo Martinin työn pohjalta syntyneen koeauton keulaa koristi Bentley-jäähdytin, ja ajovalot oli toteutettu ajan hengen mukaisina yhtenäisinä valonheitinyksikköinä. Se sai ristiriitaisen vastaanoton: traditioita rikkovana osa yleisöstä torjui sen, mutta osa yleisöstä sekä niin lordi Hansonin kuin Pininfarinan toiveiden mukaisesti Rolls-Royce Motor Cars-yhtiökin olivat vaikuttuneita suuresta vaunusta. Johtokunta päätti tilata Pininfarinalta samantyylisen coupén mallistonsa huipulle, ja hanke sai nimen "Project Delta". Päätökseen vaikutti mahdollisesti 24 vuotta yhdessä toimitusjohtaja, tri Frederick Llewellyn-Smithin ja pääinsinööri Harry Gryllsin kanssa yhtiön visiosta ja toteutuksesta vastanneen muotoilujohtaja John Blatchleyn siirtyminen eläkkeelle vuonna 1969: kolmikon [[Magnum opus|magnum opus]] [[Rolls-Royce Silver Shadow|Silver ßhadow]] kestäisi ajan kulkua ja muotien oikkuja peräti 30 vuotta (1965-1995), ohi kovaonnisen ''Camargue'':n, ja oli valmistajalleen valtaisa menestys.
 
Tilauksen pohjalta Pininfarina laati ensin piirroksia, ja tilaajan toiveiden tarkennuttua täysikokoisen savimallin Rolls-Roycen tehtaalla Crewessä esiteltäväksi. Muotoilu lyötiin lähdekirjoituksen<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.zwischengas.com/de/FT/fahrzeugberichte/Rolls-Royce-Camargue-perfekter-englisch-italienischer-Kies-Gleiter.html | Nimeke = RR Camargue - perfekter englisch-italienischer Kies-Gleiter | Tekijä = von Rotz, Bruno | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 21.6.2013 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = zwischengas.com | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{de}}}}</ref> mukaan lukkoon vuonna 1970, ja ensimmäinen prototyyppi valmistui vuoden 1972 puolivälissä. Kulmikkaan ja suurikokoisen prototyypin esittely [[Rolls Royce Silver Shadow|Silver Shadow]]-mallin vierellä tuotti kuitenkin jonkinasteisen shokin, ja uutta mallia verrattiin brittiläisen sanonnan mukaisesti jylhään [[Gibraltar]]in kalliovuoreen. Lopputulos ei enää ollut Bentley T-koecoupén kaltainen, vaan kulmikkaat muodot, niukka koristelu sekä laajat tasaiset peltipinnat muistuttivat Pininfarinan vuoden 1969 [[Mercedes-Benz]] 300 SEL 6,3-mallin pohjalta toteuttamaa muotoilututkielmaa, sekä samana vuonna esiteltyä [[Fiat]] 130-coupéta.