Ero sivun ”Georgi Pjatakov” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Ura: - korj., tuon täytyykin olla toinen vaimo, Boš oli kuollut jo 1925 |
p →Ura |
||
Rivi 7:
Pjatakovin isä oli sokeritehtaan omistanut insinööri.<ref name="hrono" /> Pjatakov ryhtyi vallankumoukselliseksi [[Anarkismi|anarkistiksi]] kouluvuosinaan [[Kiova]]ssa. Hän liittyi [[Venäjän sosiaalidemokraattinen työväenpuolue|Venäjän sosiaalidemokraattiseen työväenpuolueeseen]] ja sen bolševikkisiipeen vuonna 1910 opiskellessaan taloustiedettä [[Pietarin yliopisto]]ssa. Hänet erotettiin yliopistolta poliittisen toimintansa vuoksi.<ref name="brit" /> Vuonna 1912 Pjatakov valittiin bolševikkien Kiovan-komitean puheenjohtajaksi. Vuonna 1914 hänet karkotettiin [[Siperia]]an, mutta hän onnistui lokakuussa 1914 pakenemaan ulkomaille. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] aikana hän asui [[Sveitsi]]ssä ja työskenteli yhdessä [[Vladimir Lenin]]in kanssa.<ref name="hrono" /> [[Venäjän vallankumous]]ta edeltäneinä vuosina Pjatakovista tuli bolševikkien sisäisissä kiistoissa [[Nikolai Buharin]]in läheinen tukija.<ref name="brit" /> He molemmat vastustivat Leninin [[nationalismi]]a myötäilevää kantaa kansallisuuskysymyksessä.<ref name="hrono" />
Pjatakov palasi Venäjälle [[Helmikuun vallankumous|helmikuun vallankumouksen]] jälkeen vuonna 1917 ja hänet valittiin Kiovan [[Työläisten ja sotilaiden neuvostot|työläisneuvoston]] toimeenpanevan komitean puheenjohtajaksi.<ref name="brit" /> [[Lokakuun vallankumous|Lokakuun vallankumouksen]] jälkeen hänestä tuli [[Venäjän valtionpankki|Venäjän valtionpankin]] komissaari. Vuonna 1918 Pjatakov kuului bolševikkien sisäistä oppositiota edustaneiden [[Vasemmistokommunismi|vasemmistokommunistien]] johtajiin.<ref name="hrono" /> [[Venäjän sisällissota|Venäjän sisällissodan]] aikana hän vaikutti Ukrainassa, jonka bolševikit pyrkivät pitämään [[Neuvosto-Venäjä]]n valtapiirissä perustamalla sinne oman hallituksensa.<ref name="brit" /> Pjatakov oli marraskuusta 1918 tammikuuhun 1919 toimineen [[Ukrainan työläisten ja talonpoikien väliaikainen hallitus|Ukrainan työläisten ja talonpoikien väliaikaisen hallituksen]] puheenjohtaja. Yhdessä [[
Vuodesta 1921 Pjatakov työskenteli Neuvosto-Venäjän ja sittemmin Neuvostoliiton taloushallinnossa. Hän oli vuodesta 1923 [[Korkein kansantalousneuvosto|korkeimman kansantalousneuvoston]] varapuheenjohtaja ja [[Neuvostoliiton kommunistinen puolue|Neuvostoliiton kommunistisen puolueen]] keskuskomitean jäsen.<ref name="brit" /> Hän johti myös Neuvostoliitossa toimineita ulkomaisia yrityksiä valvonutta konsessiokomiteaa ja toimi päätuomarina vuoden 1922 oikeudenkäynnissä [[Sosialistivallankumouksellinen puolue|sosialistivallankumouksellisten]] johtajia vastaan. Pjatakov oli yksi niistä neuvostojohtajista, joiden luonnetta Lenin arvioi niin sanotussa [[Leninin testamentti|testamentissaan]].<ref name="hrono" /> Pjatakov oli 1920-luvulla yksi [[Lev Trotski]]n johtaman niin sanotun [[Vasemmisto-oppositio (Neuvostoliitto)|vasemmisto-opposition]] näkyvimmistä johtajista. Pjatakov erotettiin muiden oppositiojohtajien mukana keskuskomiteasta ja koko kommunistisesta puolueesta joulukuussa 1927, mutta hän sai puoluejäsenyytensä takaisin jo seuraavana vuonna irtisanouduttuaan aiemmista mielipiteistään.<ref name="brit" /> Hänet nimitettiin samana vuonna [[Neuvostoliiton valtionpankki|Neuvostoliiton valtionpankin]] varapuheenjohtajaksi ja vuosina 1929–1930 hän toimi sen puheenjohtajana.<ref name="hrono" /> Vuonna 1930 Pjatakov pääsi takaisin keskuskomitean ja korkeimman kansantalousneuvoston jäseneksi. Hän toimi Neuvostoliiton valtiollisen kemianteollisuuden johdossa ja vuosina 1933–1934 raskaan teollisuuden [[Kansankomissariaatti|kansankomissariaatin]] apulaiskansankomissaarina.<ref name="brit" />
| |||