Ero sivun ”Rolls-Royce Camargue” versioiden välillä

| valmistaja = [[Rolls-Royce (automerkki)|Rolls-Royce Motor CarsMotors]]

Camargue-mallin juurella oli Bentley T-Series:n tekniikan ja itsekantavan korin pohjalta Pininfarina-muototutkielmana syntynyt luiskaperä-coupé, mikä esiteltiin vuoden 1968 [[Lontoo]]n ''Motor Show''-näyttelyssä. Se oli jatkumoa 1940- ja 1950-luvulla Pininfarinan Bentley-mallien pohjalta luomille loisteliaille coupé-autoille, joskin vain suurilla korinvalmistjilla kuten Pininfarinalla oli enää resursseja paljon aiempia rungollisia automalleja vaativampaan työhön. Koeauton keulaa koristi Bentley-jäähdytin, ja ajovalot oli toteutettu ajan hengen mukaisina valonheitinyksikköinä. Se sai ristiriitaisen vastaanoton: traditioita rikkovana osa yleisöstä torjui sen, mutta osa sekä Rolls-Royce MotorsMotor Cars olivat vaikuttuneita suuresta vaunusta. Johtokunta päätti tilata Pininfarinalta samantyylisen coupén mallistonsa huipulle, ja hanke sai nimen "Project Delta". Päätökseen vaikutti mahdollisesti 24 vuotta yhdessä toimitusjohtaja, tri Frederick Llewellyn-Smithin ja pääinsinööri Harry Gryllsin kanssa yhtiön visiosta ja toteutuksesta vastanneen muotoilujohtaja John Blatchleyn siirtyminen eläkkeelle vuonna 1969.

Camargue-mallin valmistuksen käynnistyminen viivästyi ''Rolls-Royce Motor Cars''-yhtiön emoyhtiö ''Rolls-Royce Ltd.'':n RB211-suihkumoottorin kehittelyn suurten kustannusten aiheuttaman kassakriisin ja vararikon 1971, sekä sitä seuranneen konsernin valtiollistamisen vuoksi. Vararikon jälkeen ajoneuvohaara uudelleen nimettin ''Rolls-Royce Motors'':iksi, emoyhtiö taas ''Rolls-Royce plc.'':ksi. Myös vuoden 1973 öljykriisi vähensi suuren ja raskaan uutuusmallin kiinnostavuutta (Hemmings, 6/2010). Vuosina 1975-1979 tuotannosta vastasi konsernin kuuluneista ''Park Ward''- (1939) ja ''H.J. Mulliner''- (1959) korittajista vuonna 1961 fuusiossa syntynyt ''Mulliner Park Ward''. Myöhempinä vuosina Iso-Britannian autoteollisuuden merkittävä ''Pressed Steel''-yhtiö valmisti pohjalevyn, koriosat valmistava ''Motor Panels''-yhtiö yhdisti alustan ja korin, minkä jälkeen loppukokoonpano tapahtui Rolls-Roycen Crewen tehtaalla. Monimutkainen tuotantotapa saattaa olla Camargue-mallin väitettyjen laatuongelmien (Wikipedia DE) taustasyy. Kokonaistuotannoksi mukaan lukien prototyypit mainitaan 534 kappaletta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hemmings.com/blog/2017/02/28/pininfarinas-rakish-roller-1976-rolls-royce-camargue-brochure/ | Nimeke = Pininfarina`s Rakish Roller | Tekijä = McCourt, Mark J. | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Hemmings Blog | Ajankohta = 28.2.2017 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>, tuotantomalleja on 531 kappaletta, ja näistä myytiin 526 kappaletta. Erikoismallia ''Anniversary Edition'' kromiosia lukuun ottamatta täysin valkoisena (kuva; rujokuntoinen yksilö) valmistettiin arviolta tusina kappaletta: vielä tavallista Camarguea kalliimpana se koki tyrmäävän vastaanoton, ja vähäisen kiinnostuksen vuoksi sen markkina-arvo on vielä huonompi kuin vieroksutulla Camargue-mallilla yleensä. Yksi Camargue toteutettiin [[Bentley]]n vähemmän pompöösillä jäähdytinsäleiköllä ''Bentley Camargue'':na, ja yksi coupé muutettiin jälkeenpäin avoautoksi<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hemmings.com/blog/2010/12/15/hemmings-find-of-the-day-1987-rolls-royce-camargue-convertible/ | Nimeke = 1987 Rolls-Royce Camargue Convertible | Tekijä = LaChance, David | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Hemmings | Ajankohta = 15.12.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>.