Ero sivun ”Rolls-Royce Camargue” versioiden välillä

'''Rolls-Royce Camargue ''' on ylellinen coupé, jota brittiläinen [[Rolls-Royce (automerkki)|Rolls-Royce Motors]] valmisti vuosina 1975&ndash;1986. Esittelynsä aikaan Camargue oli maailman kallein sarjatuotantoauto, jos tilauksesta valmistettu [[Rolls-Royce Phantom]]-limusiininlimusiini jälkeenjätetään valmistajansa toiseksi kallein tuotantomallihuomioimatta: esimerkiksi Saksassa sen hinta oli yli 416&nbsp;000 [[D-markka|DEM]]. USA-viennin alettua vuonna 1976 Camarguen hinta oli noin 70&nbsp;000 taalaa, eli kahdeksankertainen [[Cadillac]] Coupe de Ville-malliin verrattuna<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hemmings.com/blog/article/1975-86-rolls-royce-camargue/ | Nimeke = 1975-86 Rolls-Royce Camargue | Tekijä = LaChance, David | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Hemmings News | Ajankohta = kesäkuu 2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>. Muotoilusta vastasi merkille epätavanomaisesti [[Pininfarina]]-koriräätälin suunnittelija Paolo Martin: kyseessä olikin ensimmäinen [[Toinen maailmansota|sodan]] jälkeinen malli, jonka Rolls-Royce antoi ulkopuolisen muotoiltavaksi. Camargue muistutti Martinin luomaa [[Fiat]] 130-coupéta, joskin Rolls-Royce teki muotoiluun joitain korjauksia: esimerkiksi Camarguen jäähdytinsäleikkö oli valmistajan tavoista poiketen 7 astetta etunojassa, kun Rolls-Roycen jäähdytin oli perinteisesti pystysuora. Nimityksensä malli sai [[Ranska]]n [[Riviera]]n länsipäässä sijaitsevasta kuuluisasta [[Camargue]]-suistoalueesta, kun Camarguen tekninen rinnakkaismalli [[Rolls-Royce Corniche|Corniche]] oli nimetty Rivieralle tyypillisten, vuoren rinteeseen kaivettujen rantateiden mukaan (''corniche'' [[Italian kieli|ital.]] räystäs, terassitie). Kallis ja merkin perinteistä poikkeavasti muotoiltu Camargue oli kaupallinen pettymys 531 kappaleen valmistusmäärällään,. jonkaSen kiinnostavuus ja hintataso ovat muihin Rolls-Roycen malleihin verratuinaverratuna edelleen vaatimattomia<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://carbuzz.com/news/expensive-failures-rolls-royce-camargue | Nimeke = Expensive Failures: The Rolls-Royce Camargue | Tekijä = Joseph, Jacob | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = carbuzz.com | Ajankohta = 16.4.2013 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = }}</ref>. ''Daily Telegraph''-lehden lukijaäänestyksessä sadasta rumimmasta automallista<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.telegraph.co.uk/motoring/picturegalleries/2754146/The-100-ugliest-cars.html | Nimeke = The 100 ugliest cars | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Sata ruminta automallia | Julkaisu = Daily Telegraph | Ajankohta = 25.8.2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref> Camargue sijoitettiin sijaluvulle 92.

Camargue-mallin juurella oli Bentley T-Series:n tekniikan ja itsekantavan korin pohjalta PininfarinallaPininfarina-muototutkielmana syntynyt luiskaperä-coupé, mikä esiteltiin vuoden 1968 [[Lontoo]]n ''Motor Show''-näyttelyssä. Se oli jatkumoa 1940- ja 1950-luvulla Pininfarinan Bentley-mallien pohjalta luomille loisteliaille coupé-autoille, joskin vain suurilla korinvalmistjilla kuten Pininfarinalla oli enää resursseja paljon aiempia rungollisia automalleja vaativampaan työhön. Koeauton keulaa koristi Bentley-jäähdytin, ja ajovalot oli toteutettu ajan hengen mukaisina valonheitinyksikköinä. Se sai ristiriitaisen vastaanoton: traditioita rikkovana osa yleisöstä torjui sen, mutta osa sekä Rolls-Royce Motors olivat vaikuttuneita suuresta vaunusta. Johtokunta päätti tilata Pininfarinalta samantyylisen coupén mallistonsa huipulle, ja hanke sai nimen "Project Delta". Päätökseen vaikutti mahdollisesti 24 vuotta yhdessä toimitusjohtaja, tri Frederick Llewellyn-Smithin ja pääinsinööri Harry Gryllsin kanssa yhtiön visiosta ja toteutuksesta vastanneen muotoilujohtaja John Blatchleyn siirtyminen eläkkeelle vuonna 1969.

Camargue käytti Rolls-Roycen tuttua "6 ¾"-litraista V8-moottoria, joka kaksiovisen [[Rolls-Royce Corniche|Corniche]]-mallin kaltaisesti oli 10 hv limusiinimallia tehokkaampi. 65 ensimmäistä Camarguea oli varustettu kahdella SU HD8-kaasuttimella, minkä jälkeen se sai Solex-kaasuttimien myötä hieman lisää tehoa. Traditionaalisen "riittävä"-tehomerkinnän sijaan valmistajan oli paljastettava moottorin todellinen teho: se tuotti 212 hevosvoimaa (156 kW), mikä siivitti yli 2,3-tonnisen loistocoupén 200 km/t huippunopeuteen, ja salli kiihtyvyyden 0-100 km/t 10,5 sekunnissa. Vuonna 1980 harkittiin moottorin ahtamista (turboahdin), mutta koekappaleessa esiintyi termisiä ongelmia, ja turbomoottori tulikin tuotantoon vasta vuoden 1982 varta vasten suurempaa moottoritehoa varten suunnitellussa [[Bentley Mulsanne]]-mallissa. Vaihteistona Camarguessa oli [[General Motors]]in 3-vaihteinen Turbo-Hydramatic 400, ja vaihteenvalitsin toimi servoavustuksella (Wikipedia). Alusta oli Silver Shadow- ja Corniche-rinnakkaismallien kaltainen, joskin Camargue sai vuodesta 1977 alkaen Silver Shadow II-kehitysmallin hammastanko-ohjauksen, ja 1979 alkaen [[Rolls-Royce Silver Spirit]]-mallin takapyörien erillisripustuksen hydropneumaattisella korkeuden tasausjärjestelmällä. Camargue oli ensimmäisenä mallina saanut Rolls-Roycen kahdeksan vuoden kehittelyn jälkeen täysautomaattisen vyöhykeilmastoinnin, jossa ohjaamon kummankin puolen niin jalkatilan kuin ohjaamon yläosan lämpötilat olivat yksilöllisesti säädettävissä: automatiikka piti asetukset tämän jälkeen vakiona. Ulkolämpötilan tunnistin oli sijoitettu takapuskurin taaksesisäpuolelle.

Camargue-mallin valmistuksen käynnistyminen viivästyi ''Rolls-Royce Motor Cars''-yhtiön emoyhtiö ''Rolls-Royce Ltd.'':n suuren RB211-suihkumoottorin kehittelyn suurten kustannusten aiheuttaman kassakriisin ja vararikon 1971, sekä sitä seuranneen konsernin valtiollistamisen vuoksi. Myös vuoden 1973 öljykriisi verottivähensi suuren ja raskaan uutuusmallin kiinnostavuutta (Hemmings, 6/2010). Vuosina 1975-1979 tuotannosta vastasi konsernin kuuluneista ''Park Ward''- (1939) ja ''H.J. Mulliner''- (1959) korittajista vuonna 1961 fuusiossa syntynyt ''Mulliner Park Ward''. Myöhempinä vuosina Iso-Britannian autoteollisuuden merkittävä ''Pressed Steel''-yhtiö valmisti pohjalevyn, koriosat valmistava ''Motor Panels''-yhtiö yhdisti alustan ja korin, minkä jälkeen loppukokoonpano tapahtui Rolls-Roycen Crewen tehtaalla. Monimutkainen tuotantotapa saattaa olla Camargue-mallin väitettyjen laatuongelmien (Wikipedia DE) taustasyy. Kokonaistuotannoksi mukaan lukien prototyypit mainitaan 534 kappaletta<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hemmings.com/blog/2017/02/28/pininfarinas-rakish-roller-1976-rolls-royce-camargue-brochure/ | Nimeke = Pininfarina`s Rakish Roller | Tekijä = McCourt, Mark J. | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Hemmings Blog | Ajankohta = 28.2.2017 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>, tuotantomalleja on 531 kappaletta, ja näistä myytiin 526 kappaletta. Erikoismallia ''Anniversary Edition'' kromiosia lukuun ottamatta täysin valkoisena (kuva; rujokuntoinen yksilö) valmistettiin arviolta tusina kappaletta: vielä tavallista Camarguea kalliimpana se koki tyrmäävän vastaanoton, ja vähäisen kiinnostuksen vuoksi sen markkina-arvo on vielä huonompi kuin vieroksutulla Camargue-mallilla yleensä. Yksi Camargue muutettiin jälkeenpäin avoautoksi<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.hemmings.com/blog/2010/12/15/hemmings-find-of-the-day-1987-rolls-royce-camargue-convertible/ | Nimeke = 1987 Rolls-Royce Camargue Convertible | Tekijä = LaChance, David | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Hemmings | Ajankohta = 15.12.2010 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.5.2019 | Kieli = {{en}}}}</ref>.