|
'''Anoksia''' eli '''happikato''' on tila, jossa [[happi|happea]] on niin vähän, että korkeammat elämänmuodot eivät pärjäämenesty. TätäSitä aiheuttaa esimerkiksi [[Itämeri|Itämeressä]] enimmäkseenlähinnä vesien [[rehevöityminen]]. Rehevöitymisen johdosta myösseurauksena [[Hajottaja|hajottajatvesistö]]issä lisääntyvät myös [[Vesistö|vesistöissähajottaja]]t, jonka johdosta ne myösjotka käyttävät suuren osan [[Vesi|veden]] happimäärästä. Happea ei jää tarpeeksi muun muassa [[Kala|kaloille]]. Rehevöityminen aiheuttaa myös veden sakeutumistasamentumista, joka haittaa kalojen näkökenttää.
Happikadossa voi elää tiettyjä [[anaerobinen|anaerobisia]] bakteereita. Happikatoa esiintyy tyypillisesti vesistöissä: [[Meri|merten]] pohjasyvänteissä ja joskus liki pohjaansa myöten jäätyvissä [[Lampi|lammissa]].
Happikadossa veteen liuennutta happea onei periaatteessa 0 %ole ollenkaan. Happikadosta puhutaan myös hypoksiatilanteissa, joissa happea on liian vähän. Useimmat kalat eivät voi elää, jos happea on alle 30 % kyllästystilasta tai vähemmänprosenttia. "Terveessä" vesiekosysteemissä happea on vähintään 80 %prosenttia sen enimmäismäärästä tai enemmän.
== Itämeri ==
Itämeren pohjaan syntyy happikato, kun vesi on voimakaasti kerrostunutta. [[Sedimentti|Sedimentin]] pinnassa olevat hajottajat käyttävät kaiken hapen pohjanläheisestä vedestä, ja kerrostuneisuuden takia tilalle ei virtaa hapekkaampaa vettä muualta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://liveweb.archive.org/http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/sanakirja/fi_FI/happikato/ | Nimeke =Happikato | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Arkistoitu versio. | Julkaisu = Itämeriportaali | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 31.1.2013 | Kieli = }}</ref>
== Valtameret ==
Merissä olevien hapettomien vyöhykkeiden määrä on lisääntynyt. Niissä ei ole happea, eikä siksi myöskään juuri elämää. [[Rannikko|Rannikoilla]] tällaisten alueiden määrä on yli kymmenkertaistunut ja avomerellä nelinkertaistunut 1950-luvulta 2010-luvulle. Asiaa on tutkinut [[Yhdistyneet kansakunnat|Yhdistyneiden kansakuntien]] GO2NE-asiantuntijaryhmä. Sen tutkimus on ensimmäinen kattava arvio merten happikadon syistä, seurauksista ja ratkaisuista. GO2NE:n mukaan happi vähenee meristä edelleen, ellei [[Ilmaston lämpeneminen|maapallon lämpenemistä]] ja rannikkojen [[Ravinne|ravinnekuormaa]] saada kuriin.<ref name=":0">{{Verkkoviite|osoite= https://yle.fi/uutiset/3-10010357 |nimeke=Meristä hiipuu happi – kuolleiden vyöhykkeiden määrä rannikoilla on kymmenkertaistunut|julkaisu=Yle Uutiset|viitattu=2018-01-08|ietf-kielikoodi=fi }}</ref>
Happea menettävä merialue tyrehdyttää [[Eläinkunta|eläinten]] kasvua, heikentää lisääntymiskykyä ja lisää alttiutta [[Sairaus|sairauksille]]. KuolleitaAlueista vyöhykkeitätulee alueistakuolleita tuleevyöhykkeitä, kun happitaso laskee niin alas, että eläimet alkavat [[Tukehtuminen|tukehtua]] hengiltä.<ref name=":0" />
Kuollut vyöhyke vaikuttaa myös lähiympäristöönsä. Kun kalat joutuvat välttelemään jotakin aluetta, niiden elintila vähenee, ja ne tulevat aiempaa alttiimmiksi [[Saalistus|pedoille]].<ref name=":0" />
AinoastaanTilanteesta eivät kärsi pelkästään kalat ja muut eläimet eivät kärsi tilanteesta, vaan [[Kerrannaisvaikutus|kerrannaisvaikutukset]] voivat olla mittavia muun muassa rantojen vetovoimaan perustuvalle [[Matkailu|matkailullematkailu]]lle.<ref name=":0" />
Osalle kalastusta harjoittaville happikato saattaa olla hetkellinen etu, sillä saaliit saadaan sen johdostaansiosta pyydystettyäpyydystetyksi aiempaa pienemmiltä alueilta. TämäSeurauksena kuitenkinon johtaakuitenkin ylikalastukseenylikalastus ja siten taloudellisiintaloudellisia tappioihintappioita myös kalastajille.<ref name=":0" />
Hapettomien merialueiden yleistyminen on yksi ihmisen toiminnan vakavimmista vaikutuksista. Suurin syy avomerellä on ihmisen aiheuttama [[ilmastonmuutos]], joka lämmittää pintavesiä ja estää hapen pääsyä syviin vesiin. Tilannetta pahentaa se, että veden lämmetessä eläinten hapen tarve kasvaa.<ref name=":0" />
Rannikoilla ihmisten vaikutus happikatoon on vielä suorempi kuin avomerellä:, sillä mereen valuvat ravinteet ruokkivat leviä, joiden mätänevät kukinnot hävittävät happea.<ref name=":0" />
=== Ehkäisevät toimenpiteet ===
Jotta elämälle epäsuotuisa tilanne saadaan pysäytetyksi, ihmisen täytyy muuttaa toimintaansa. Eräitä keinoja happikadon ehkäisemiseksi on asettaa ja noudattaa kalastuskieltoja alueilla, joilla kalat pakenevat kuolleilta vyöhykkeiltä. Lisäksi voitaisiin siirtyä pyydystämään lajeja, joille happikato on pienempi uhka kuin joillekin nykyisille saalislajeille.<ref name=":0" />
Tutkijat ovat kehoittaneetkehottaneet myös hapen määrän seurannan tehostamista kaikkialla maapallon merissä ja etenkin kehitysmaiden vesialueilla. Vaikka tutkijoilla on melko hyvä käsitys siitä, miten paljon happea meristä on katoamassa, he eivät tiedä tarkalleen, missä vähähappiset vyöhykkeet sijaitsevat. Niiden paikallistaminen on tärkeää, jotta niihin voidaan kohdistaa kaikista tehokkaimmat ratkaisut.<ref name=":0" />
Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevan Chesapeake BaynChesapeakelahden hapeton alue on miltei kadonnut, kun ihmisen toimia alueella rajoitettiin:, jätevesien puhdistusta tehostettiin, maanviljelyn tapoja muutettiin ja ilmansaasteisiin puututtiin lainsäädännöllä.<ref name=":0" />
== Katso myös ==
* [[Happipitoisuus (limnologia)]]
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
{{tynkä/Biologia}}
[[Luokka:Hydrologia]]
| 