Ero sivun ”Vaasan palo” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
turhaa ei-tietosanakirjamaista tarinointia ja kirjoittajan omia johtopäätöksiä. pois
Rivi 8:
Vaasan maistraatti tutki palon syttymistä vuonna 1852, mutta ei saanut syyllistä selville. Sytyttäjäksi epäiltiin ensin kahta kauppias Aurénin piikaa ja sitten jotakuta Vöyristä, koska kauppiaan pihamaalta löydettiin palon jälkeen vöyriläistyyppiset kiesit.<ref name="HS" /> Tärkein kuulusteltava oli ensimmäisenä liekit nähnyt Aurénin kauppa-apulainen Gustaf Hoof, jonka mukaan Aurénin talossa ei palon syttymispäivänä ollut ketään matkalaista, ainoastaan palvelusväki.{{lähde}} Yksikään lähes 30 kuulusteltavasta ei maininnut nähneensä paikalta paennutta ratsukkoa, eivät edes epäiltyinä olleet Aurénin alustalaiset.{{lähde}} Lisäksi Hoofin todistuksen perusteella palo olisi alkanut vajan ulkopuolelta. Lehtori Henrik Emanuel ”Manne” Aspelin julkaisi vuonna 1894 ''Wasa stads historia'' -teoksessa kuvauksen, jonka mukaan palon olisi aiheuttanut piippunsa kanssa tuhertanut vöyriläinen matkamies, joka hyppäsi pihalla hevosensa selkään ja laukkasi pakoon.<ref>Anneli Mäkelä, ''Vaasan historia III'', 1985, s. 397.</ref>
 
''[[Wasabladet]]'' oli 27.8.1864 uutisoinut, että vöyriläinen Johan S. oli kuolinvuoteellaan tunnustanut kirkonmiehelle syyllisyytensä palon syttymiseen.<ref>''Vaasan historia IV'', 2006, s. 413.</ref> Aikalaiset huhusivat tämän olleen vuonna 1861 kuollut Johan Sundsten, vaikka mainittua kirkonmiestä osattu nimetä.
On yllättävää, että vain Manne Aspelinin 1894 kertoma tarina on jäänyt elämään, vaikka jo 27.8.1864 '''Wasabladet''' uutisoi, että eräs tiedetty vöyriläinen (”... en sytningsman Johan S. från W. socken.”) oli kuolinvuoteellaan tunnustanut kirkonmiehelle syyllisyytensä palon syttymiseen.
 
Johan Sundsten oli kuollut vuonna 1861, ja hänestä huhumaakarit tekivät syyllisen. Tuota kirkonmiestä ei tietenkään osattu nimetä, mutta se ei heitä hillinnyt.
 
Samalla tavalla keskiajalla ”paljastettiin” noitia: yksinäinen vanha nainen, joka kylillä liikkuessaan saattoi jupista itsekseen, valittiin kohteeksi, ja ennen pitkää tämä oli roviolla.
 
1800-luvulla puheet keskittyivät äskettäin kuolleisiin. Sundstenista tehtiin Vaasan palon sytyttäjä. Wasabladetin toimittaja sai siitä skuupin, eikä sen kirkonmiehen perään sen paremmin kyselty.
 
Vaasan historia IV, 2006, (s. 413) tuntuu pitävän Wasabladetin uutista uskottavana. Kuulustelupöytäkirjat syrjäytettiin taas.
 
==Lähteet==