Ero sivun ”Kolonialismi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
kirjasta lisää; siirretään pari kappaletta vaikutukset-osioon, uutislause pois; nyt tässä on vähän päällekkäisyyttä tosin |
osiojärjestys, sarakkeet |
||
Rivi 51:
''Sisäinen kolonialismi'' on kolonialismin muoto, jossa emämaa ja siirtomaa sijaitsivat samassa paikassa. Tällaisia kolonialismeja olivat [[apartheid]]in aikainen Etelä-Afrikka sekä Latinalaisen Amerikan jotkin osat.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Howe, Stephen | Nimeke = Empire: A Very Short Introduction | Vuosi = 2002 | Sivu = 31 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Oxford University Press | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 9780192802231 }}</ref>
==Kolonialistinen ajattelutapa==▼
[[Kuva:"The White Man's Burden" Judge 1899.png|350px|thumb|"[[Valkoisen miehen taakka]]a" eli barbaareja kohti sivistystä kantamassa Britannia ja Yhdysvallat.]]▼
Historioitsija [[Jürgen Osterhammel]]in mukaan kolonialistisessa ajattelutavassa oli kolme osatekijää. Ensinnäkin siihen kuului se eurooppalainen ajatus, että eurooppalaiset ja ei-eurooppalaiset ovat perustavanlaatuisesti täysin erilaisia. Ei-eurooppalaisia pidettiin älyllisesti ja fyysisesti eurooppalaisia heikompina, minkä katsottiin tekevän heistä kykenemättömiä modernien eurooppalaisten laajamittaisiin kulttuurisiin saavutuksiin ja sankaritekoihin. Tämän aikanaan yleisesti hyväksytyn ajattelutavan lievempi muoto on uskomus afrikkalaisen, itämaisen ja intialaisen [[Kansanluonne|kansanluonteen]] olemassaoloon, joka laiskana ja lapsenomaisena tekee tasaveroisen kanssakäymisen eurooppalaisten kanssa mahdottomaksi.<ref>Osterhammel 2005, s. 107–109.</ref>▼
Toinen kolonialistisen ajattelun osatekijä oli käsitys, että eurooppalaisten tehtävä oli ottaa holhoukseensa ohjausta kaipaavat epäkypsät rodut ja kulttuurit. Kolonialistit oikeuttivat kolonialisminsa yleismaailmallisella historiallisella tehtävällä vapauttaa [[tyrannia]]sta ja hengellisestä synkeydestä. Länsimaisen sivistyksen levittäminen nähtiin moraalisena velvollisuutena samoin kuin käyttämättömien luonnonrikkauksien aktivoiminen maailmantalouden hyväksi. Tähän vastuuseen viitattiin usein “[[valkoisen miehen taakka]]na”, ja kolonialistinen hallinto miellettiin humanitaariseksi väliintuloksi.<ref>Osterhammel 2005, s. 109–110.</ref>▼
Kolmas kolonialistisen ajattelun osatekijä oli utooppinen visio puhdistavasta hallinnosta, joka hävittäisi kaiken [[korruptio]]n ja tehottomuuden.<ref>Osterhammel 2005, s. 108.</ref>▼
==Vaikutukset==
Rivi 60 ⟶ 68:
Jyväskylän yliopiston tutkija Timo Särkän mukaan imperiumien tuodessa länsimaista oikeuskäytäntöä ja rakentaessa rautateitä, terveydenhuoltoa, koulutusta ja asuntoja, alkuperäisväestön hyvinvointi oli toissijainen tavoite ja oma hyöty ensisijainen. Taloustieteilijät William Easterly ja Ross Levine osoittivat eurooppalaisten tuoneen [[Inhimillinen pääoma|inhimillistä pääomaa]], joka ajan mittaan koitui siirtomaiden eduksi. Mitä suurempi osuus alueen väestöstä oli eurooppalaisperäistä siirtomaa-aikana, sitä paremmin valtiolla nykyisin menee. Taloustieteilijät Leander Heldring ja James Robinson puolestaan arvioivat, että ilman kolonialismia Afrikalla olisi mennyt paremmin. Tampereen yliopiston professori Jukka Pirttilä kertoo monen pohtineen, voisiko nykyäänkin romahtanut valtio tuoda hallintoa ulkomailta.<ref name=hstiede/>
▲==Kolonialistinen ajattelutapa==
▲[[Kuva:"The White Man's Burden" Judge 1899.png|350px|thumb|"[[Valkoisen miehen taakka]]a" eli barbaareja kohti sivistystä kantamassa Britannia ja Yhdysvallat.]]
▲Historioitsija [[Jürgen Osterhammel]]in mukaan kolonialistisessa ajattelutavassa oli kolme osatekijää. Ensinnäkin siihen kuului se eurooppalainen ajatus, että eurooppalaiset ja ei-eurooppalaiset ovat perustavanlaatuisesti täysin erilaisia. Ei-eurooppalaisia pidettiin älyllisesti ja fyysisesti eurooppalaisia heikompina, minkä katsottiin tekevän heistä kykenemättömiä modernien eurooppalaisten laajamittaisiin kulttuurisiin saavutuksiin ja sankaritekoihin. Tämän aikanaan yleisesti hyväksytyn ajattelutavan lievempi muoto on uskomus afrikkalaisen, itämaisen ja intialaisen [[Kansanluonne|kansanluonteen]] olemassaoloon, joka laiskana ja lapsenomaisena tekee tasaveroisen kanssakäymisen eurooppalaisten kanssa mahdottomaksi.<ref>Osterhammel 2005, s. 107–109.</ref>
▲Toinen kolonialistisen ajattelun osatekijä oli käsitys, että eurooppalaisten tehtävä oli ottaa holhoukseensa ohjausta kaipaavat epäkypsät rodut ja kulttuurit. Kolonialistit oikeuttivat kolonialisminsa yleismaailmallisella historiallisella tehtävällä vapauttaa [[tyrannia]]sta ja hengellisestä synkeydestä. Länsimaisen sivistyksen levittäminen nähtiin moraalisena velvollisuutena samoin kuin käyttämättömien luonnonrikkauksien aktivoiminen maailmantalouden hyväksi. Tähän vastuuseen viitattiin usein “[[valkoisen miehen taakka]]na”, ja kolonialistinen hallinto miellettiin humanitaariseksi väliintuloksi.<ref>Osterhammel 2005, s. 109–110.</ref>
▲Kolmas kolonialistisen ajattelun osatekijä oli utooppinen visio puhdistavasta hallinnosta, joka hävittäisi kaiken [[korruptio]]n ja tehottomuuden.<ref>Osterhammel 2005, s. 108.</ref>
==Vastustusta==
Rivi 87:
* {{Kirjaviite | Tekijä = Osterhammel, Jürgen | Nimeke = Colonialism: A Theoretical Overview | Vuosi = 2005 | Sivu = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Markus Wiener Publishers | Suomentaja = | Tunniste = ISBN 978-1-55876-340-1 }}
===Viitteet===
{{viitteet|sarakkeet}}
==Kirjallisuutta==
| |||