Ero sivun ”9K22 Tunguska” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ipr1 (keskustelu | muokkaukset)
p kuvakoodi
Ochs (keskustelu | muokkaukset)
p kh
Rivi 27:
Tunguska oli ensimmäinen Neuvostoliitossa suunniteltu sotilasajoneuvo, jossa yhdistyivät sekä ilmatorjuntakanuunat, että ilmatorjuntaohjukset. Tunguskan suunnittelutyöt aloitettiin 8. kesäkuuta 1970 [[KBP]]-suunnittelutoimistolla silloisen [[Venäjän neuvostotasavalta|Venäjän neuvostotasavallan]] [[Tula]]n kaupungissa. KBP oli jo aiemmin suunnitellut lukuisia onnistuneita automaattikanuunoita ja panssarintorjuntaohjuksia puna-armeijan käyttöön. Tunguskan tarkoituksena oli korjata ongelmia, joita oltiin havaittu [[ZSU-23-4]]-ilmatorjuntapanssarivaunussa. ZSU oli kohtalaisen menestynyt ilmatorjuntapanssarivaunu, mutta esimerkiksi sen tulietäisyys oli suhteelisen lyhyt ja siinä ei ollut sisäänrakennettua ennakkovaroitusjärjestelmää. [[PPRU]] oli kehitellyt liikuteltavan tutkakäyttöisen ennakkovaroitusjärjestelmän jo aiemmin, mutta nämä ominaisuudet haluttiin yhdistää yhteen ajoneuvoon. Tunguska oli vastaus myös uudenlaisiin taisteluhelikoptereihin ja lentokoneisiin, kuten [[A-10 Thunderbolt]] ja [[AH-64 Apache]], jotka saattoivat kestää ZSU:n 23 mm kanuunoiden ilmatorjuntatulen.<ref name="SAGSU">{{Kirjaviite | Tekijä = Mike Guardia | Nimeke = Self-Propelled Anti-Aircraft Guns of the Soviet Union | Vuosi = 2015 | Luku = | Sivu = 39-45 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Osprey Publishing | Tunniste = ISBN 978 1 4728 0622 2 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Suunnittelutyön alussa Tunguskan ilmatorjuntakanuunaksi valittiin 30 mm kanuuna, jonka arvoitiinarvioitiin tarvitsevan esimerkiksi vain noin kolmanneksen 23 mm kanuunan käyttöön varatusta ammusten määrästä. 30 mm ilmatorjuntakanuuna myös pidensi tulietäisyyttä 2&nbsp;000:ta metristä 4&nbsp;000:n metriin. Koska kanuunalla ja olemassa olleilla ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä oli samantapaiset tulenohjausjärjestelmät, päätettiin kanuunoiden lisäksi liittää ilmatorjuntavaunuun myös ilmatorjuntaohjukset.<ref name="SAGSU" />
 
Tunguskan ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat vuonna 1973 ja ensimmäiset prototyypit valmistuivat vuonna 1976. Kehittely hidastui kuitenkin vuoden 1975 jälkeen, jolloin neuvostoarmeijan käyttöön tuli uusi [[9K33 Osa]]-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. 9K33 Osa oli asennettu pyörillä liikkuvalle alustalle ja sen ohjukset olivat tehokkaampia kuin tuolloin Tunguskaan asennetut. Lopulta kuitenkin päätettiin, että pelkillä ilmatorjuntaohjuksilla toimiva 9K33 Osa ei olisi riittävän tehokas taisteluhelikoptereita vastaan, jotka lensivät tavallisesti ennakkovaroitusjärjestelmien tutkien alla. Kehittelytyöt jatkuivat näin taas uudestaan ja sen kenttäkokeet alkoivat syyskuussa 1980 ja päättyivät joulukuussa 1981. Virallisesti Tunguska hyväksyttiin käyttöön 9. syyskuuta 1982.<ref name="SAGSU" />