Ero sivun ”Sigtunan tuho” versioiden välillä

''Eerikinkronikkaa'' kirjoitettaessa 1320-luvulla [[Karjala]]n valloitus oli Ruotsissa ajankohtainen asia. [[Karjalaiset]] olivat tehneet vuonna [[1257]] sotaretken Ruotsiin ja [[Aleksanteri IV (paavi)|Paavi Aleksanteri IV]]:n Upsalan electukselle lähettämän kirjeen perusteella kuningas [[Valdemar Birgerinpoika|Valdemar]] oli katkera pakanallisten karjalaisten Ruotsiin tekemästä sotaretkestä, jonka seurauksena "monia kristittyjä kuoli, haavoittui ja joutui vangeiksi". Sotaretken seurauksena Paavi antoi ristiretkijulistuksen karjalaisia vastaan. Ruotsi teki vuonna [[1293]] niin sanotun [[Kolmas ristiretki Suomeen|kolmannen ristiretken Suomeen]], jonka seurauksena karjalaisten neljätoista [[Kihlakunta|kihlakuntaa]] joutuivat Ruotsin valtaan.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä = Toimittanut Martti Linna|Nimeke = Suomen varhaiskeskiajan lähteitä|Vuosi = 1989.|Sivu = 82-83|Julkaisija = Historian Aitta}}</ref><ref name=":0">{{Kirjaviite|Tekijä = Harry Lönnroth ja Martti Linna|Nimeke = Eerikronikka|Vuosi = 2013|Sivu = 71-72|Julkaisija = Suomalaisen kirjallisuuden seura}}</ref>

 

 

Novgorodin omat kronikkatiedot eivät mainitse Sigtunan hävitystä, vaikka niissä muuten kuvataan usein ruotsalaisten kanssa käytyjä taisteluja. [[Kustaa Vilkuna]] puolestaan on spekuloinut, että hyökkäyksen syy olisi voinut olla Sigtunan kauppiaiden tunkeutuminen karjalaisten eränkäyntialueille ja lohenkalastamoille [[Kemijoki|Kemijoella]]. Tällekään oletukselle ei löydy konkreettisia todisteita.